Mental disorder + animals = ?

Toivepostaus!

Tämä kirjoitus sisältää asioita, jotka saattavat järkyttävät herkimpiä lukijoita!

Oletko riidoissa itsesi kanssa?

Miten lemmikinomistajan mahdolliset mielenterveysongelmat vaikuttavat arkeen? Voiko mieleltään sairas henkilö edes hankkia eläimiä? Onko se tabu?

Uskoisin, että jokaisella meistä on joku tuttu, jolla on mielenterveysongelmia. Jos kuvittelet, että ei, lähipiirissäsi ei ole ketään sellaista..

Mieti uudelleen. 

Mielenterveysongelmia on paljon erilaisia, ja esimerkiksi masennus on yksi niistä. Masennus on tunnetusti suomalaisten "kansantauti" ja se on todella yleinen sairaus. Masentua voi kuka tahansa, missä iässä ja elämäntilanteessa tahansa. Masennus on vakavasti otettava asia, ja siitä on mahdollista parantua.

"Vuosittain 1,5 prosenttia suomalaisista sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön. Joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Ainakin joka kymmenes tai ehkä jopa joka viides suomalainen kokee elämänsä varrella ainakin yhden vakavan masennusjakson." - http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00002

Masennuksen lisäksi mielenterveyshäiriöitä on mm. paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöt, kaksisuuntainen mielialahäiriö, syömishäiriöt, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöt, persoonallisuushäiriöt ja skitsofrenia.

Tässä postauksessa käsittelen avoimesti niitä mielenterveyshäiriöitä, jotka olen itse käynyt läpi. Olen myös elänyt pitkiä ajanjaksoja erilaisten mieleltään sairaiden ihmisten kanssa, joten kokemukset ovat omakohtaisia - eivät vain arveluita tai kirjasta luettuja. 

Vakavimmillaan mielenterveysongelmat vaikuttavat sairastuneen elämään monin tavoin, jopa hänen lopun elämäänsä. Mielenterveydelliset sairaudet saattavat olla este työn saamiselle, tiettyjen alojen opiskelulle ja jopa ystävien saamiselle.

Mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset saattavat tulla syrjityksi - heitä vältellään. Ihmiset pelkäävät mielenterveysongelmaisia ihmisiä, koska eivät tiedä heistä mitään. 

Kun toisista ihmisistä ei ole kuuntelijaa - eläimet auttavat. 

Tiedän useita ja useita ihmisiä, jotka ovat parantuneet mm. masennuksesta eläinten avulla. Tiedän ihmisiä joiden ADHD-oireet, paniikkikohtaukset tai aggressiivinen käytös on vähentynyt tai jopa lopput kokonaan, kun heillä on ollut ystävinään eläimiä.

Eläin ei koskaan tuomitse. Se kuuntelee, ja jopa ymmärtää omalla tavallaan. Ne eivät pilkkaa tai ivaa, ne eivät hylkää. Eläin on tukena kun sitä tarvitaan. Sillä ei ole työtä, velvollisuuksia, kaverilaumaa tai poikaystävää. Sillä on aina aikaa, ja se rakastaa pyyteettä.

Eikö meistä jokainen ole oikeutettu saamaan tälläisen ystävän, esimerkiksi koirasta taikka kanista? Miksi jotkut ihmiset tuomitsevat mielenterveysongelmaiset "heti kättelyssä" kykenemättömiksi pitämään huolta toisista elävistä olennoista?

Itse olen käynyt läpi vakavan masennuksen ja sen moninaiset "lisäosat". Sain siihen diagnoosin vuonna 2008, kun olin vasta täyttänyt 14-vuotta. Kävin säännöllisesti erilaisissa terapioissa (olin mm. mukana ensi kertaa Suomessa kokeiltavassa dialektisessä käyttäytymisterapiassa) viisi-kuusi vuotta, mutta niistä ei yleensä tuntunut olevan lainkaan apua. Toki näin jälkikäteen ajateltuna tiedän, että terapioissa ravaamisesta ja psykiatrien, lääkäreiden ja muiden sairastuneiden nuorten kanssa keskustelemisesta oli suuri hyöty. En vain tiennyt sitä silloin. Tiesin miltä minusta tuntui, tai oli tuntumatta. 

Elämäni oli harmaata, ei ollut maanantaita tai lauantaita, kaikki olivat vain päiviä. Eläimet auttoivat pysymään kiinni elämässä - ne piti ruokkia, niitä piti ulkoiluttaa, niiden kanssa piti viettää aikaa. Vaikka "piti" on negatiivinen sana, tässä yhteydessä sillä on aivan toisenlainen merkitys. Jos en olisi käyttänyt aikaani eläinten kanssa olemiseen - olisi tulevaisuuteni ollut todella lyhyt. Eläinten seurassa murheet tuntuvat pienemmiltä, kun niitä ei ehdi ajattelemaan.

Kun masennus saa ihmisestä vallan, pahimmillaan ihminen ei tunne mitään. Jopa kaikkein tärkeimpien ihmisten rakkaus ja huolenpito ei tunnu miltään. Kaikki on samanlaista puuroa, päivästä toiseen tuntuu pahalta tai on tuntumatta miltään. Ihmiset ympärillä luovat huolestuneita katseita, valittelevat masennuksen mukana tuomia näkyviä muutoksia sinussa ja huolehtivat. Ympärillä olevat ihmiset muuttuvat surullisiksi, pelokkaiksi tai ne säälivät sinua. Joskus kaikkoavat kokonaan.

Ihmisten sääli ja huolenpito on oletusarvoista. Kun masentunut saa apua, hän yleensä kokee sen tarpeettomaksi. Kaikki ovat huolissaan velvollisuuden tunteesta, tai muuta vastaavaa. Ikäänkuin kukaan ei oikeasti tarkottaisi mitä sanoisi. 

Eläimet pitivät minut hengissä. Ilman eläimiä; ilman koiraani Tirppaa tai frettiäni Sisua en olisi enää täällä. Parisuhteita ja ystäviä tuli ja meni, mutta eläimet pystyivät rinnallani. Eläin ei sääli. Eläin ei esitä mitään, se ei välitä sinusta, jos sillä ei ole siihen syytä. Eläinten kunnioitus ja halu olla tekemisissä kanssasi.. Se on aitoa. Aina.

Se tuntuu joltain.

Mielisairas ihminen ei aina kuitenkaan ole paras mahdollinen omistaja eläimilleen. Masentunut on usein väsynyt ja välinpitämätön. Harhaisuus tai maanis-depressiivinen käytös voi pelottaa eläintä ja saada siitäkin pitkällä aikajuoksulla epätasapainoisen.

Eläin voi joutua heitteille äkillisten sairaskohtauksien ja sairaalajaksojen vuoksi tai se saattaa joutua kaltoinkohdelluksi, tahattomasti tai tahallisesti.

Väittäisin kuitenkin, että suurin osta mielenterveysongelmaisista ihmisistä hoitaa eläimiään hyvin, joskus myös paljon paremmin kuin "terveet" ihmiset. Kun masennus väistyy tai skitsofrenian oireet helpottavat, ihminen kokee suurta kiitollisuutta rakasta eläintään kohtaan. Se on ollut tukena, kun muut eivät ole auttaneet. 

Eläimet tuovat suurta sisältöä omistajiensa tai hoitajiensa elämään. Ne saavat ihmiset liikkeelle sillon, kun vähiten huvittaisi. Satoi tai paistoi, eläin elää omaa elämäänsä eikä turhia murehdi. Niille voi kertoa huolet ja murheet, ilman että ne jakavat tietonsa eteenpäin.

Eläinten kanssa puuhaileminen ja onnistumisen tunne saavat masentuneen taas hymyilemään. On mukavaa saada uusi temppu opetettua kanille, tai huomata kuinka naapurin epävarma kissa on oppinut luottamaan sinuun.

Positiiviset elämänkokemukset eläinten kanssa on ehdottoman tärkeitä. Minusta jokaisen ihmisen tulisi olla tekemisissä eläinten kanssa - oli kyse kilpikonnasta tai lampaasta. Älykkäämmät eläimet tuovat haastetta, isot eläimet vaativat molemminpuolista kunnioitusta ja paljon liikuntaa. Pienet eläimet opettavat varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta. Kaikilla on jotain opetettavaa. Kaikki auttavat keskittymään olennaiseen; elämiseen.

- Mosse