maanantai 18. tammikuuta 2016

Silmäskinkki / Ocellated skink

Silmäskinkki (Chalcides ocellatus)

Aikuinen silmäskinkkinaaras


ALKUPERÄ JA ELINYMPÄRISTÖ LUONNOSSA


Luonnonvaraisia silmäskinkkejä tavataan melko laajalla alueella, ja ne ovat hyvin sopeutuvaisia eläimiä. Lajia löytyy varsinkin Euroopasta, Pohjois- ja Koillis-Afrikassa ja Lounais-Aasiassa. Esim. Egyptissä tämä laji on todella yleinen. Silmäskinkkejä tavataan niin aavikoiden hiekkadyyneissä kuin viinitarhoissa ja peltojen kiviaidoillakin. Yhtä alalajia tavataan Marokossa jopa yli kilometrin korkeudessa!
Yhteistä on kuitenkin se, että kaikki silmäskinkit viihtyvät hiekkaisilla ja kivikkoisilla alueilla veden lähettyvillä. Kasvillisuuttakin on oltava jonkin verran, jotta silmäskinkit viihtyvät. Laji viihtyy siis niin kuivassa kuin kosteammissakin olosuhteissa.



ULKONÄKÖ JA KOKO


2 viikon ikäinen silmäskinkki
Silmäskinkki kuuluu skinkkien heimoon. Chalcides-suvussa on yli 20 lajia ja niitä tavataan Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Monet näistä lajeista on hyvinkin saman näköisiä, ja tunnistaminen voi olla vaikeaa. Tutkijat kiistelevät siitä, onko silmäskinkillä alalajeja vai ainoastaan eri alueille sopeutuneita populaatioita. Joka tapauksessa, lajin ulkonäkö vaihtelee todella paljon. 
Silmäskinkki on keskikokoinen skinkki, sen pituus vaihtelee vajaasta 20 senttimetristä aina 30 senttimetriin asti. Luonnonvaraisilla skinkeillä hännän pituus on yleensä reilusti alle puolet koko mitasta, sillä pelästyessään tai tapellessaan silmäskinkit voivat pudottaa/menettää häntänsä. Terraario-oloissa häntä on normaalisti ruumiin pituinen, tai jopa hiukan pidempi.

Ruumiinrakenne on hyvin skinkeille tyypillinen; pitkänomainen ja lieriömäinen vartalo, terävä kuono sekä vahva ja paksu niska. Silmäskinkkien raajat ovat hyvin alkeelliset, ja jokaisessa jalassa on viisi kynnellistä varvasta. Sileän suomupeitteensä ja ruumiinmuotonsa vuoksi nämä skinkit ovat oivallisia "hiekkauimareita". Ne ovat hyvin notkeita, muttei erityisen ketteriä esim. kiipeillessään. 


Silmäskinkkien väritys voi vaihdella todella paljon eri yksilöiden välillä, mutta pääpiirteittäin väritystä voidaan kuvailla seuraavasti: Pohjaväri on kuparinruskeasta harmaaseen tai beigeen, mustilla tai musta-valkoisilla, silmiä muistuttavilla pilkuilla joista laji onkin saanut nimensä (ocelli = silmä). Eri alueilla elävillä silmäskinkeillä voi olla toisistaan selkeästi eroavia kuvioita, kuten raitoja tai silmiinpistävästi erilainen pohjaväri.


RUOKAVALIO


Kuten monet liskot, myös silmäskinkit ovat pääosin hyönteissyöjiä. Ne ovat taitavia saalistajia ja niiden elimistö on sopeutunut syömään myös erityisen kovan ulkoisen tukirangan (exoskeleton) omaavia hyönteisiä, kuten kovakuoriaisia ja pieniä kotiloita. Silmäskinkit ovat taipuvaisia kannibalismiin, eli ne saattavat syödä jopa omia jälkeläisiään. 

Vankeudessa silmäskinkkien ideaaliin ruokavalioon kuuluu mm. sirkat, torakat, jauhopukit ja pienet määrät hedelmiä ja kasviksia. Ruokaan lisätään kalkki- ja monivitamiinivalmistetta säännöllisesti.
Useimmat silmäskinkit ovat hyvin ahneita, ja ne on helppo opettaa syömään pinseteistä. Ruokinta on helppoa ja omistaja tietää tarkalleen paljonko eläin on syönyt ja milloin.




TERRAARIO


Parempi kuva tulossa. Tämä oli väliaikainen asumus yhdelle aikuiselle koiraalle.



Silmäskinkit ovat melko aktiivisia liskoja, joten niille on suotavaa hankkia tilava asumus. Pohjapinta-ala on korkeutta tärkeämpää, sillä tämä laji on melko kömpelö kiipeillessään ja lisko voi satuttaa itsensä pudotessaan korkealta.

Sanoisin että terraarion on oltava pohjamitoiltaan vähintään 80x40cm kokoinen yhtä aikuista varten. Isompi on tietysti paremmin, ja tämä laji käyttää tilan varmasti hyödykseen. Poikaselle riittää alkuun karkkilaatikko, jonka jälkeen eri kokoiset faunaboxit ja varastolaatikot ovat hyviä väliaikaisasumuksia ennen lopullista aikuisterraariota.


POHJAMATERIAALI

Luonnossa silmäskinkit elävät usein kivikkoisilla ja hiekkaisilla alueilla, joten hieno hiekka on hyvä valinta silmäskinkkien terraarioon. Hiekkaa on hyvä olla paksulti, esim. 10cm kerros, sillä nämä liskot tykkäävät sukellella hiekassa.
Terraarioon voi laittaa myös turvetta, sammalta, multaa, haketta tai näiden sekoitusta. Pääasia on, että pohjamateriaali ei ole pölyävää, myrkyllistä tai lannoitettua. Ruokinnan suhteen on oltava tarkka siitä, ettei liskon suuhun joudu pohjamateriaalia ruuan mukana. Pohjamateriaali pidetään kuivana satunnaista sumuttelua lukuunottamatta. Turvealueen voi pitää pohjasta kosteana, muttei koskaan märkänä.


Aikuinen silmäskinkkipariskunta lämmittelemässä

LÄMPÖTILA JA VALAISTUS

Lämpimän seudun asukkeina silmäskinkit vaativat terraarioonsa lämmityksen ja UVB-valaistuksen. Huoneenlämpö riittää peruslämmöksi, mutta terraarioon on luotava lämmittelyalue erikseen esim. lämpölampulla. Lämpömattoa- tai kaapeliakin voi käyttää, mutta alhaalta päin tuleva lämpö on tietysti täysin luonnotonta eläimille jotka hakeutuvat lämmittelemään auringonpaisteeseen ja jotka väistyvät liikaa kuumuutta sukeltamalla hiekkaan/kaivautumalla kivien alle.
Hyvä lämpötila lämmittelypaikalla on n. 35 °C astetta. Vuodenaikojen mukaan lämpötila saa nousta tai laskea jokusen asteen. Osa luonnonvaraisista silmäskinkeistä horrostaa kylmimmät kuukaudet. Jonkinlainen talvilepo olisi hyvä järjestää myös vankeudessa eläville liskoille, sillä se lisää niiden aktiivisuutta ja pidentää elinikää.

Jotta elintärkeä kalkki imeytyisi silmäskinkkien kehoon, ne tarvitsevat D3-vitamiinia, jota saa lisäravinteiden lisäksi UVB-valosta. Sopiva UVB-säteily järjestetään terraarion päälle tai sisälle sijoitettavalla UVB-loisteputkella. Putken tulee olla yhtä pitkä kuin terraario, tai korkeintaan hieman lyhyempi jotta säteet ulottuvat kaikkialle. Sopiva korkeus valaisimelle on n. 30cm pohjamateriaalin pinnalta. Jos loisteputki asennetaan terraarion sisälle, huomioithan ettei skinkit ulotu kiipeämään valon päälle ja polttamaan itseään.


SISUSTUS JA TARVIKKEET

Eläimen viihtyvyyden kannalta on tärkeintä että sisustus luo riittävästi piilopaikkoja. Sopivia piiloja on esim. eläinkaupoista saatavat luolat ja korkkikaarnat, kasvit (aidot tai tekokasvit), kivimuodostelmat (kunhan kivet on pohjassa asti eikä pohjamateriaalin päällä ja kivet kiinnitetty toisiinsa niin ettei lisko voi kaataa niitä), puolikkaat kukkaruukut yms. Pohjalle voi laittaa myös kerroksen kuivia lehtiä, joka luo liskoille mieluisen turvapaikan.
Liian avarassa terraariossa silmäskinkit ovat hyvin arkoja eivätkä ne välttämättä uskalla tulla edes syömään. Ruokailua varten onkin hyvä hankkia jonkinlainen ruokakuppi (parhaita on matalat mutta liukaspintaiset astiat johon lisko pääsee helposti mutta ruokaeläimet pysyvät sisällä), jolloin ruuan voi jättää terraarioon vahtimatta. Monet silmäskinkit oppivat kuitenkin helposti syömään myös suoraan ihmisen sormista tai pinseteistä, mikäli ne tuntevat olonsa turvalliseksi.



Wetbox ei ole välttämätön tälle lajille, mutta halutessaan sellaisen voi laittaa auttamaan nahanluonnissa. Itse en käytä wetboxeja ollenkaan, vaan sumutan säännöllisen epäsäännöllisesti osan terraariosta kosteaksi. Sopivaa ilmankosteutta ylläpitää myös vesiastia. Kovin laajaa kuppia ei kannata laittaa, ettei kosteusprosentti nouse liiaksi. Vesiastia ei saa myöskään olla liian syvä, ettei lisko huku siihen.



Terraarion ja muiden tarvikkeiden lisäksi on syytä hankkia kuljetusboxi liskoa varten, tai tietysti useampia mikäli liskoja on useita. Kuljetusboxeja voi käyttää myös tarvittaessa "parantolana" tai mikäli liskot täytyy pikaisesti erottaa tappelun vuoksi. Muut välttämättömät tarvikkeet on ruokahyönteisten hoitovälineet, suihkepullo terraarion/wetboxin sumutusta varten, pinsetit nahanluontiongelmia silmälläpitäen ja "kakkalapio".





KÄYTTÄYTYMINEN JA KÄSITTELY

Silmäskinkki on päiväaktiivinen ja yksilöstä riippuen joko arka ja piilotteleva tai rohkea ja hyvin ahne. Luonnosta pyydetyt yksilöt on tietysti arempia ja hankalampia käsiteltäviä, kuin vankeudessa syntyneet yksilöt. Oman kokemuksen mukaan yksilöiden välillä on hyvin selvät persoonallisuudet ja erot rohkeuden suhteen: osa on todella uteliaita ja kiipeää itse kädelle, kun taas osa pötkii piiloon jo pelkästään kun havaitsevat liikettä terraarion ulkopuolella. 
Kuten muutkaan matelijat, nämäkään eivät ole sylilemmikeitä. Käsittely tulee siis pitää minimissä, vaikka oma yksilö olisikin rohkeampi tapaus. 

Silmäskinkit ei varsinaisesti ole laumaeläimiä, mutta niitä voi pitää myös pienissä ryhmissä. Joko naaraita yhdessä, tai yhtä koirasta kohden aina vähintään kaksi naarasta. Itse en kuitenkaan suosittele eri sukupuolien pitämistä yhdessä muuten kuin lisääntymistarkoituksessa. Omasta kokemuksesta täytyy kuitenkin sanoa, ettei kaikki naaras-koirasparitkaan tule toimeen, edes lisääntymisaikana. Eikä kolmesta aikuisesta naaraastani yksikään ei tule toimeen toisen naaraan kanssa.

Näiden liskojen käsittely on huomattavasti hankalampaa kuin esim. leopardigekkojen, sillä nämä ovat halutessaan todella vikkeliä, ja liukkaasta pitkulaisesta eläimestä on hankala ottaa pitävää otetta. Usein käsiteltäessä nämä myös purevat. Pahimmassa tapauksessa lisko säikähtää käsittelyä ja pudottaa häntänsä!
Itse käsittelen liskoja ainoastaan siirtojen yhteyessä, jolloin ohjaan skinkin kädellä kuljetusboxiin tai muuhun rasiaan. Eli siivouksen aikanakin liskot saavat olla rauhassa omassa terraariossaan (useimmiten vastakkaisessa päädyssä hiekan alla).




HANKINTA

Kiinnostuitko silmäskinkeistä? Ei mikään ihme, sillä tämä laji on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen! Tunnetusta arkuudestaan huolimatta nämä skinkit ovat todella mukavia terraariolemmikkejä. Parhaimmillaan ne ovat esillä suuren osan päivästä ja niiden ruokailua pääsee seuraamaan lähietäisyydeltä. Liskojen ulkomuoto on myös mielestäni todella miellyttävä.
Lisäksi silmäskinkkejä voi sanoa aloittelijalle sopivaksi lajiksi. Sanoisin että nämä ovat leopardigekkojen ja harjasgekkojen ohella mainioita ensimmäisiä liskoja.

Lajin saatavuus on valitettavasti todella huono. Suomessa en tiedä olevan omien (+ kasvattien) lisäksi muita silmäskinkkejä, enkä ole tavoittanut Euroopastakaan montaa kasvattajaa. Laji oli suositumpi vielä kymmenisen vuotta sitten, mutta sen jälkeen innostus lajia kohtaan tuntuu loppuneen tyystin. Edes suomalaisissa eläinkaupoissa en ole kuullut tarjottavan silmäskinkkejä moniin vuosiin, vaikka laji on luonnossa todella runsaslukuinen ja niitä pyydystetään usein tukkuihin myytäviksi.

Tällä hetkellä olen ainoa silmäskinkkien kasvattaja Suomessa. Poikasia syntyy harvakseltaan, sillä en asuta eri sukupuolia jatkuvasti yhdessä. Kannattaa kysyä poikuesuunnitelmia ajoissa, mikäli oma pötkylä kiinnostaa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti