Giant West African land snail

Länsi-Afrikan jättimaakotilo (Archachatina marginata sp.)

(Vapaa suomennos)

Kaksi A.marginata var. ovumia, värimuotona albiino

ALKUPERÄ JA ELINYMPÄRISTÖ LUONNOSSA

Archachatina marginata lajiin kuuluu useita variaatiota (tai alalajeja, riippuu keltä kysyy). Ne ovat kotoisin trooppisilta alueilta Länsi-Afrikasta, kuten niiden "common name":kin kertoo. A. marginatalla on monia eri värimuotoja, joita on ryhdytty jalostamaan tavoitteellisesti, sillä laji on äärimmäisen suosittu lemmikkimarkkinoilla.

Marginatat ovat levinneet luonnossa laajalle alueelle ja ne aiheuttavat paikoittan suurta haittaa syömällä viljelyksiä ja levittämällä rottien keuhkomatoa (Angiostrongylus cantonensis). Marginatat viihtyvät metsien pohjalla, aluskasvillisuuden suojissa. Alueilla joilla kotilotiheys on suuri, kotilot liikkuvat myös päivisin, kun normaalisti ne ovat liikkeellä vain hämärään aikaan ja kun on kaikkein kosteinta.

Koska marginatat ovat levinneet laajoille alueille, ne sopeutuvat melko hyvin erilaisiin olosuhteisiin. Useimmat marginatat viihtyvät kuitenkin kuumassa ja kosteassa. Monet lemmikkimarkkinoiden WC (wild captured = luonnosta pyydetty) kotilot ja niiden esivanhemmat ovat kotoisin esim. Ghanasta, jossa lämpötilat ovat ympäri vuoden n. 22-28 °C astetta ja suhteellinen ilmankosteus n. 80-85%. 

Keskenkasvuinen A.marginata var. ovum (albiino)

ULKONÄKÖ JA KOKO

Keskenkasvuinen (n. 1,5v.) ovum (albiino)

Marginatat luokitellaan jättikotiloiksi ja ne kuuluvat maailman suurimpiin kotilolajeihin. Eri variaatioiden ja yksilöiden koot vaihtelevat paljon, pienimpien jäädessä reilusti alle 10cm ja suurimpien ollessa jopa huikeat 20cm kuorenmitaltaan! A. marginata var. marginata ja A. marginata var. ovum kasvavat yleensä suurimmiksi, keskimäärin 12-16cm kuorenmittaan. Muut variaatiot jäävät usein 8-12cm mittaan.
Kotilo kasvaa koko elämänsä, mutta kasvunopeus hidastuu sukukypsyyden saavuttamisen tienoilla, (variaatiosta ja yksilöstä riippuen 9-24kk iässä) ja kasvuvauhti hidastuu lähes olemattomiin pian tämän jälkeen.
Marginatat voivat elää jopa 10 vuotta, mutta yleensä elinikä terraario-olosuhteissakin jää n. 5-6 vuoteen.

n. 2v. ovum (albiino)

Eri variaatioiden ulkonäkö vaihtelee paljon. Myös yksilöiden välisiä eroja on. Näistä on lisäksi olemassa useita eri värimuotoja, mm. albiino, leukistinen ja silver body. Eläimen värin lisäksi kuorillakin on omia kuvio- ja värimuotojaan.
A. marginatan itse eläin, jota kutsutaan jalaksi, voi olla väriltään vaaleanruskea, kellertävänruskea tai harmaanruskea. Se voi olla päästä tummempi, raidallinen tai jalan "liepeitä" kohden vaaleneva.
Kuorien väritys vaihtelee jopa enemmän kuin jalkojen väritykset. Kuori voi olla oljenkeltainen kuten var. candefactalla, vaaleankeltainen vaaleanpunaisella kärjellä kuten var. grevilleillä tai kirkas keltainen ruskeilla raidoilla, joita voi olla enemmän tai vähemmän.
Perimän lisäksi marginatojen kuorten väri voi vaihdella sen mukaan, millaista ravintoa ne ovat syöneet kasvaessaan. Etenkin paljon punaisia kasviksia ja hedelmiä syöneillä kotiloilla kuoren värin sanotaan punertuvan.

Kuusi eri variaatioita A. marginatoista. © Tomáš Protiva

RUOKAVALIO

Nämäkin ovat kaikkiruokaisia monien muiden maakotiloiden tavoin. A. marginatojen ruokavalio koostuu pääasiassa monipuolisesti kasvikunnantuotteista, etenkin tummanvihreistä kasvinosista ja hedelmistä. Kotiseudullaan isot populaatiot aiheuttavat suuria tuhoja mm. hernekasvipelloilla. Luonnonvaraiset marginatat ovat ilmeisen mieltyneitä myös banaaniin ja lehtisalaattiin. 

Suomalaisia luonnonantimia. Mustikkaa, pihlajaa,
villivadelmaa ja voikukanlehtiä.

Vankeudessa asuvat marginatat syövät pääasiassa kasviksia ja hedelmiä, sekä pieniä määriä raakaa lihaa silloin tällöin (itse annan korkeintaan kerran kuukaudessa). Ruokavalion tulisi olla mahdollisimman monipuolinen ja ravitseva, ei siis pelkkää omenaa tai porkkanaa päivästä toiseen. Todella proteiinipitoisten ruokien tarjoamista täytyy rajoittaa. Liika proteiini kuormittaa kotilon elimistöä ja voi aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman.
Ruokia valitessa täytyy ottaa huomioon niiden ravintosisältö (edes suunnilleen): esimerkiksi runsaasti oksaalihappoa sisältävät kasvikset (mm. raparperi, pinaatti, ketunleivät) on syytä jättää pois ruokavaliosta tai antaa niitä vain harvoin ja hyvin pieninä annoksina, sillä oksaalihappo sitoo kalsiumia, joka on elintärkeää kotilon terveydelle.
Kalsium on tärkeä osa kotilon ruokavaliota, ja parhaillaan se on jopa 20% kotilon ruokavaliosta. Kalkinlähteenä voi käyttää seepiansuomua (joka on eräänlaisen mustekalan tukiranka) tai liitujauhoa, ja sen on oltava tarjolla kaiken aikaa.

112l terraario, jossa kuvanottohetkellä asukkaina yksi aikuinen ovum. Pohjamateriaalia on n. 15cm, nykyään käytän 15-20cm paksuista kerrosta kalkittua turvetta tai kookoskuitua.

ASUMUS

Nimensä veroisesti nämä kotilot kasvatat usein melko mittaviksi, joten asumuksen täytyy olla huomattavasti tilavampi kuin pienemmillä lajeilla. Marginatat eivät kuitenkaan ole kovin aktiivisia, joten mitään hehtaariterraariota näille ei tarvitse hankkia. Kotiloiden asumukset "mitataan" usein litroissa, mutta pelkästään asumuksen vetoisuudella ei ole merkitystä, vaan on tärkeää että mittasuhteet on sopivat. Maalajeille, kuten A. marginatat, pohjapinta-ala on tärkeää, mutta korkeutta on oltava riittävästi paksua pohjamateriaalikerrosta varten. Ota tämä siis huomioon asumusta valitessasi.

Pienemmille marginatoille riittää hyvin 30 litraa yhdelle kotilolle, tai 20l per kotilo, mikäli niitä asutetaan yhdessä (esim. kolmelle kotilolle 60l). Isommille variaatioille, kuten ovumeille, kannattaa hankkia vähintään 50-80 litrainen asumus. 100 litraiseen terraarioon voi hyvin asuttaa kaksi tai kolmekin aikuista yksilöä oman harkinnan mukaan.

Poikasen asumuksen tulee olla huomattavasti pienempi, jotta ravinnonhaku on helpompaa. Asumusta päivitetään isompaan kotilon kasvaessa.

Marginatojen asumukseksi käy niin lasiterraario kuin modattu muovilaatikkokin. Terraarion hyvinä puolina on kirkkaampi materiaali ja kauniimpi ulkonäkö, kun taas muovilaatikot ovat edullisia, kestäviä ja kevyitä. Muovilaatikkojen ongelmana saattaa olla myös huono ilmanvaihto, mikäli reikiä ei tee riittävän paljoa.

POHJAMATERIAALI

Marginatat elävät luonnossa sademetsien pohjakerroksessa. Ne kaivautuvat maahan nukkumaan ja horrostamaan tarpeen tullen. Terraariossa parhain pohjamateriaali tälle(kin) lajille on lannoittamaton turve. Sekaan voi halutessa laittaa multaa, kookoskuitua ja sammalta. Pohjamateriaali pidetään jatkuvasti kosteana, ei liian märkänä. Sopivan kostean turpeen saa muotoiltua palloiksi mutta rutistettaessa siitä ei valu vettä. On tärkeää että pohjamateriaalia on tarpeeksi paljon - sillä nämä kotilot vetäytyvät mielellään päiväksi pohjamateriaalin kätköihin nukkumaan. Riittävä määrä on vähintään kotilon kuoren pituus (niin poikasilla kuin aikuisillakin), joten isoilla kotiloilla pohjamateriaalia saa usein olla  vähintään 10-15cm, mutta 20cm+ ei ole lainkaan liioiteltua.

SISUSTUS

N. 9kk ikäinen ovum (albiino) seepiansuomulla

Kotilot eivät juurikaan piittaa miltä niiden asumus näyttää. Ne eivät myöskään säiky avarassa tilassa, kuten suurin osa muista terraarioeläimistä. Tästä syystä kotilon omistaja saa sisustaa terraarion aivan kuten mielii, kunhan kotilolle välttämättömät elementit sisältyvät sisustukseen - ja kunhan sisustus on turvallinen. Kaikki kovat materiaalit (kivet, keramiikka, resiini) on ehdottomasti syytä jättää pois kotilon terraariosta. Etenkin suuret marginatat särkevät helposti kuorensa, jos sattuvat katossa tai seinillä kiipeillessään putoamaan jonkin kovan päälle.

Silkki- tai muovikasveilla terraarioon saa luonnollista ilmettä, mutta nämäkään ei ole pakollisia. Eläviä kasveja on turha laittaa kasvinsyöjän terraarioon, sillä koristukset syödään ennemmin tai myöhemmin, tai jos kyseinen kasvi ei kotilolle maistu, massiivinen kotilo saa sen yleensä pilattua kulkemalla sen yli.

Pohjamateriaalin lisäksi terraarion välttämättömimmät sisustuselementit ovat kalkinlähde ja ruoka-astia, joka voi olla esimerkiksi suurehkon muovirasian kansi. Vesikupin voi laittaa halutessaan, mutta sekään ei ole pakollinen, sillä kotilo saa tarvitsemansa nesteen ruuastaan ja ympäristöstään. Näiden lisäksi tarvitset lämpö- ja kosteusmittarin, jolla saat tarkkailtua olosuhteita.

KOSTEUS, LÄMPÖTILA JA VALAISTUS

Luonnonvaraiset marginatat elävät pääasiassa kuumilla ja kosteilla alueilla, joilla samat olosuhteet vaikuttavat läpi vuoden (=selkeitä vuodenaikoja ei ole). Tätä tulee siis imitoida mahdollisimman hyvin myös terraario-olosuhteissa. 
Asumuksen koosta ja huonelämpötilasta riippuen lämmitykseen voidaan pientä lämpömattoa tai -kaapelia, taikka lämpölamppua jos se sijoitetaan asumuksen ulkopuolelle. Oikeiden olosuhteiden aikaansaamiseksi ei ole mitään pomminvarmaa ohjetta, jota moni aloitteleva harrastaja havittelee. Kukaan ei voi sanoa, että "tällä ja tällä lämmityslaitteella saat oikean lämpötilan", koska muuttuvia tekijöitä on niin paljon. Lämpötilaan vaikuttaa asuinhuoneiston lämpötila, asumuksen koko, ilmanvaihto, pohjamateriaali ja sen määrä, valaistus ja niin edelleen. Sopivat olosuhteet luodaan siis kokeilujen kautta, kuten muillakin terraarioeläimillä.
Lämpötilojen kanssa kannattaa lähteä siitä, että valitsee lämmityslaitteeksi tuotteen jolla saa lämmitettyä n. 1/4 asumuksen pohjapinta-alasta. Jos mietit kahden koon väliltä, osta tehokkaampi (isompi), sillä sitä voi säätää himmentimellä "pienemmäksi" tai yksinkertaisesti jättää mattoa/kaapelia asumuksen laitojen ulkopuolelle. Kannattaa myös ottaa huomioon asumuksen sijainti (kylmä nurkkaus = vaatii tehokkaamman lämmityksen vs. takan läheisyys tms. = vähempi lisälämmitys riittää) ja valonlähde (led-valaisimet ei lämmitä juuri lainkaan, loisteputkivalaisin tai halogeenilamppu lämpeää voimakkaasti) kun valitset lämmityslaitetta. Pyrkimyksenä olisi, että terraarion yleislämpötila pysyttelee n. 22-24 °C asteetta ja lämpimässä päädyssä asteita kertyisi lähemmäs 30. Yli 32 °C asteeseen ei ole suotavaa mennä missään kohtaa asumusta.

Ilmankosteus riippuu myös monesta tekijästä. Suurin vaikutus on asumuksen ilmanvaihdolla, pohjamateriaalilla ja lämpötilalla. Kun pyritään pitämään korkea ilmankosteus, marginatojen ollessa kyseessä n. 80-90%, asumuksen täytyy olla riittävän umpinainen jotta kosteustaso pysyy halutunlaisena. Jonkinlainen ilmanvaihto on kuitenkin oltava, sillä kuumat ja kosteat olosuhteet luovat otollisen kasvupaikan monille homeille.
Jos asumuksessa on esim. verkko- tai reikäpeltikatto, on siitä hyvä peittää osa. Vanhan akvaarion lasikannet saattavat taas vaatia ilma-aukkojen lisäämistä. Itse olen havainnut hyväksi 112l akvaariomallisessa terraariossa kaksiosaisen lasikannen, joka jättää terraarion molempiin päätyihin ja keskelle n. 0,5cm ilmaraot. Suurikaan kotilo ei saa siirrettyä laseja niin paljoa, että pääsisi karkaamaan ja ilma vaihtuu sopivasti.

A. marginatat ovat hämäräaktiivisia eläimiä, joten valaistuksella ei ole niiden kannalta juuri merkitystä. Ainoa vaatimus on, että kotiloiden on kyettävä erottamaan vuorokausirytmi jonkinlaisella valaistuksella. Tähän riittää usein pelkästään huoneen muu valaistus. Moni kuitenkin haluaa terraariosta sisustuselementin, jolloin valaistus on kiva olla. Valaistus kannattaa myös säätää ajastimella syttymään ja sammumaan itse. Sopiva ajastus on 12h valot päällä ja 12h valot pois. Pimeään vuodenaikaan valoisaa aikaa voi lyhentää hieman.

Aikuinen A. marginata var. ovum (albiino)

KÄSITTELY JA MUUT HOITOTOIMENPITEET

Kuten muutkaan kotilot, myöskään A. marginatat eivät arvosta käsittelyä. Kotilon herkälle iholle ei tee hyvää viipyä usein tai pitkiä aikoja ihmisten käsissä, joista irtoaa haitallisia rasvoja ja suoloja - mahdollisista kemikaaleista (saippua, ihovoiteet, hajuvedet) puhumattakaan. 

Jos kotiloa on tarve käsitellä, se tulee aina suorittaa kostein käsin (tarvittaessa käsiä kastellaan käsittelyn aikana, jos ne pääsevät kuivumaan). Suurin osa kotilon energiasta kuluu liman tuottamiseen, ja kuivilla ihmiskäsillä liikkuminen on sille työlästä.

Kotiloa käsiteltäessä täytyy huolehtia ettei sitä vahingoita huolimattomuuttaan tai tietämättömyyttään. Kookkaat marginatat painavat melkoisesti, ja pudotessaan vahingoittuvat usein vakavasti. Mikäli kotilo on tarpeen siirtää kun se kiipeää terraarion seinässä tai katossa, sitä ei saa ikinä repiä kuoresta. Sormien avulla koitetaan varovasti saada eläin vetäytymään mahdollisimman paljon kuoreensa, jonka jälkeen yksi sormista ujutetaan eläimen ja lasin väliin.

HANKINTA

Kiinnostuitko? Onko sydämessäsi ja kodissasi paikka yhdelle (jos toisellekin) limaporsaalle? Kun olet ottanut selvää eri lajeista (joita on useita, ja valinta saattaa olla vaikeaa - tee se siis huolella) ja vakuuttunut haluavasi tietyn lajin, etsi siitä kaikki tieto minkä löydät. Mikäli löydät saman lajin harrastajia, kannattaa myös ottaa heihin yhteyttä mikäli jokin mietityttää. 
Kun taustatyö on tehty, ota selvää mistä voit hankkia kaipaamasi kotilon/kotilot. Suomessa kasvattajia on vähän, mutta yleisimpiä lajeja (A. marginatoista ainakin var. ovumeita) löytyy myynnistä silloin tällöin. Suosittelen kääntymään kasvattajan puoleen, mikäli se suinkin vain on mahdollista!
Toinen vaihtoehto on ostaa ulkomaiselta kasvattajalta tai eläinkaupasta, johon saa usein myös tilattua lajeja joita kukaan ei sillä hetkellä kasvata Suomessa. Otathan kuitenkin huomioon, että kotimaiselta kasvattajalta saat todennäköisimmin terveen eläimen jolla on taustat tiedossa. Ulkomailta tai eläinkaupan kautta ostaessasi saatat saada luonnosta pyydetyn yksilön. Jos sukua ei ole tiedossa, on myös mahdollista että kotilon vanhemmat (jopa pitkällä aikavälillä) ovat läheistä sukua keskenään, joka pahimmassa tapauksessa lyhentää merkittävästi kotilon elinikää ja vaikuttaa kokoon.





Oma A. marginata-kasvatusprojektini

Ensimmäisen A. marginatan saatuani rakastuin lajiin täysin. Kyseessä oli nuori albiino ovum. Pian sen jälkeen myin pois muut kotiloni ja päätin keskittyä tähän lajiin. Ryhdyin oitis etsimään yksilölleni kumppania, jotta voisin tulevaisuudessa aloittaa albiinojen ovumeiden kasvatuksen. Valitettavasti hankalan saatavuuden ja pitkään jatkuneiden etsintöjen takia ensimmäinen kotiloni ehti menehtyä ennen kun sen uusi kumppani oli lisääntymisikäinen. 

Tällä hetkellä kasvatan normaalivärisiä ovumeita, ja odottelen että uusi albiinoparini olisi lisääntymisiässä. Normaalivärisiä poikasia tulee yleensä kerran-kaksi vuodessa, albiinoja odotan kuoriutuvaksi aikaisintaan 2022.

Limicolaria martensiana

Limicolaria martensiana

ALKUPERÄ JA ELINYMPÄRISTÖ LUONNOSSA

L. martensianat kuuluvat trooppiseen maakotilosukuun nimeltä Limicolaria. Sukuun kuuluu 17 eri lajia ja jokunen alalaji. Ne ovat kotoisin eri puolilta Afrikkaa. Tämä kyseinen L. martensiana esiintyy luonnossa lähellä päiväntasaajaa - Keniassa, Tanzaniassa ja Ugandassa. 

Kotiloiden elinympäristön olosuhteet ovat lämpimät ja melko kosteat. Lämpötilanvaihtelut ovat pieniä martensianoiden elinalueilla; vuoden korkeimpien lämpötilojen keskiarvo on n. 24-28 astetta ja alimpien lämpötilojen keskiarvo n. 16-18 astetta. Afrikan suurin järvi, Viktorianjärvi, kostuttaa L. martensianoiden elinympäristöä joka olisi muutoin huomattavasti kuivempi. Korkealla sijaitsevat tasangot ja vuoristot taas aiheuttavat viileämmän ilmaston kuin monissa muissa päiväntasaajan läheisyydessä sijaitsevilla alueilla vallitsee.

Luonnossa martensianat lisääntyvät ympäri vuoden, mutta sadekautena lisääntymisessä on selvä piikki. Jos olosuhteet muuttuvat liian kuiviksi, martensianat vaipuvat horrokseen.

ULKONÄKÖ JA KOKO

Vaalearaitainen L. martensiana

Martensianoiden koko vaihtelee paljon elinympäristön mukaan. Niiden on havaittu olevan suurimpia alueilla joiden maaperä on hyvin kalkkipitoista. Uskoakseni aikuisten kuori on keskimäärin n. 5cm pitkä.

Kuoren väritys vaihtelee myös runsaasti eri populaatioiden ja yksilöidenkin välillä. Kuviointi voi olla tummaa tai vaaleaa, sitä voi olla paljon tai vähän. Yleistä kuitenkin on että kuori on pohjaväriltään vaalea ruskea tai beige ja sitä peittää kauttaaltaan aina vain hienommiksi juoviksi hajoavat raidat joita on tasaisesti koko kuoren mitalta.

Kuten muidenkin Limicolaria-kotiloiden, myös martensianoiden kuori on pitkänomainen ja päästä pyöreähkö, toisin kuin esim. Achatina-suvun kotiloilla.

Itse eläimen, eli jalan väri on vaaleanrusehtava, beige tai keltaiseen vivahtava, ja siinä saattaa olla aavistuksen pohjaväriä tummempia tai vaaleampia raitoja.

Raidaton L. martensiana

RUOKAVALIO

Näiden kotiloiden elinympäristö luonnossa on kasvustoltaan vaihtelevaa, joten ne ovat todennäköisesti sopeutuneet syömään melko monipuolisesti erilaisia kasveja. Netistä tietoa tästä lajista löytyy vähän eikä näitä ole ainakaan toistaiseksi kovinkaan paljoa lemmikkimarkkinoilla. Käsitykseni mukaan kyseinen laji syö pääasiassa tummanvihreitä kasvinosia, eikä juurikaan hedelmiä. Lajia on myös kuvailtu huomattavasti nirsommaksi kuin esimerkiksi akaattikotiloa.

Jatkuvasti saatavilla olevan kasviperäisen ravinnon lisäksi kotiloille on tarjottava kalkinlähde, joksi käy hyvin seepiansuomu.

ASUMUS

KUVA TULOSSA

Keskikokoisena maakotilona L. martensiana ei vaadi kovinkaan kummoista tilaa. N. 30 litrainen terraario tai muovilaatikko käy hyvin 1-3 aikuiselle yksilölle. Keskenkasvuiset kannattaa sijoittaa reilusti pienempään asumukseen, jotta pikkuiset löytävät helposti ruuan ja kalkin.
Pohjapinta-ala on korkeutta tärkeämpää, mutta laji tykkää myös kaivautua (pohjamateriaalia on hyvä laittaa runsaasti, ainakin yhtä paljon kuin kotilon kuoren pituus on) ja se saattaa myös kiipeillä mahdollisuuden saadessaan.

Asumuksen koon ohella tärkein ominaisuus on ilmanvaihto. Puutteellinen ilmanvaihto aiheuttaa pohjamateriaalin ja ruuantähteiden nopean homehtumisen, joka sairastuttaa kotilon. Myös ei-toivotut alivuokralaiset saattavat iskeä huonosti ilmastoituun asumukseen. Kotilon asumus ei kuitenkaan saa olla niin hyvin ilmastoitu, ettei ilmankosteutta saada pysymään halutuissa lukemissa. Keskenkasvuisille martensianoille käy hyvin eri kokoiset Faunarium- tai Geo-boxit, kunhan niiden kansia tuunaa hieman. Itse teippaan osan kattoritilästä umpeen ulkopuolelta, jotta teipistä ei ole vaaraa kotilolle ja näin kosteus ei pääse karkaamaan turhan nopeasti.

POHJAMATERIAALI

Hyvä perusta pohjamateriaalille on lannoittamaton turve. Sekaan voi laittaa mielen mukaan lannoittamatonta multaa, sammalta tai erilaisia hakkeita/karikkeita. Pohjamateriaali pidetään aavistuksen kosteana ympäri vuoden. Sumutus kerran päivässä tai parin päivän välein riittää, kunhan pohjamateriaali on saatu sopivan kosteaksi asumuksen perustuksen yhteydessä. Liian kuivassa ympäristössä kotilot vaipuvat horrokseen ja kuolevat ennen pitkää. Horrostavan kotilon tunnistaa kalkkiläpästä jonka se kehittää kuorensa suuaukon peitoksi kuivuutta vastaan. 

SISUSTUS

Koska kotilot eivät juuri välitä miltä asumus näyttää eivätkä ne välttämättä tarvitse mitään pohjamateriaalia kummempaa piilopaikakseen, saa sisustaessa käyttää luovuutta. Tärkeintä kuitenkin on pitää asumus kotiloille turvallisena. Mitään kovaa ei ole suositeltavaa laittaa kotiloiden asumukseen, sillä niiden päälle tipahtaessaan kuoret voivat haljeta jopa kohtalokkaasti.

Erilaisilla keinotekoisilla kasveilla saa asumukseen luonnollisen ilmeen. Niiden lisäksi voi käyttää esim. lehtipuiden oksia, pehmeämuovisia kukkaruukkuja tai muita astioita. Eläviä kasveja ei kannata laittaa koristeeksi kotiloille, sillä ne päätyvät todennäköisesti hyvin pian ruokalistalle. 

Ainoat pakolliset tarvikkeet kotilon asumuksessa on vesiastia (esim. muovinen kivijäljitelmäkuppi) ja kalkinlähde. Jonkinlainen ruokakuppi on myös hyvä olla, itse käytän muovirasioiden kansia. Ne ovat pehmeitä, tasaisia (kotilon on helppo mennä syömään) ja helppoja puhdistaa.

KOSTEUS, LÄMPÖTILA JA VALAISTUS

Luonnonvaraiset martensianat asuvat järvien ympäristössä, alueilla jotka olisivat hyvin kuivia ilman vedenlähteitä. Vankeudessa asumuksen suhteellinen ilmankosteus tulisi olla n. 70%. 

Huoneenlämpötilasta riippuen L. martensianat saattavat tarvita lisälämmitystä. Päivisin terraarion lämpötila saisi pysytellä n. 23-26 asteessa, öisin se saa tippua reilusti alle 20 asteen. Mikäli huone jossa kotiloiden asumus sijaitsee, on viileä, voi lämmityksen hoitaa laittamalla asumuksen alle pienen (esim. 8W) lämpömaton yhteen kulmaan, tai käyttämällä pienitehoista lämpölamppua. Lämpimälläkään alueella ei lämpötila saisi nousta yli 30 asteen.

Erillistä valaistusta kotilot eivät tarvitse. Vuorokausirytmi on hyvä luoda jonkinlaisella valaistuksella, mutta siihen riittää normaalisti luonnonvalo ja asunnon muu valaistus. Mikäli valaisinta haluaa käyttää, kannattaa huomioida sen mahdollisesti aiheuttama lisälämpö (esim. loisteputkivalaisimet).

KÄSITTELY JA MUUT HOITOTOIMENPITEET

Kotiloita ei tarvitse käsitellä muutoin kuin asumuksen suursiivouksen yhteydessä tai jos epäilee jonkin olevan vialla. Ihmisen iholla on erilaisia rasvoja ja suoloja, jotka ärsyttävät kotilon herkkää ihoa, kaikenmaailman kemikaaleista puhumattakaan.
Jos kotiloa käsitellään, tulee se suorittaa aina kostein käsin. Tarvittaessa käsiä kastellaan välillä (esim. kuvauksen yhteydessä, kun kotilo on pidemmän tovin kädessä). Kädet pestään huolella ennen ja jälkeen käsittelyn. Kotiloa ei ikinä saa nostaa kuoresta, jos se on liimautuneena tiukasti johonkin. Tämä saattaa pahimmassa tapauksessa repiä kuoren irti itse eläimestä! Jos kotilo täytyy saada irti esim. terraarion seinästä, kannattaa sitä varovasti tuuppia jotta se menisi mahdollisimman paljon kuoreensa, ja sitten sujauttaa sormenpää eläimen ja seinän väliin, koko ajan toisella kädellä (tai muilla sormilla) kuoresta tukien.

Ylimääräistä käsittelyä on aina hyvä välttää, sillä kotilot ei ole sylieläimiä eikä ne nauti rapsutuksista. Toisinaan näkee myös ihmisten "ulkoiluttavan" kotiloitaan, mikä ei ole sekään eläimen edun mukaista. Kotiloiden on paras olla omassa asumuksessaan, jonne on luotu sen luontaista elinympäristöä jäljittelevät olosuhteet.

HANKINTA

Limicolariat on kotimaillaan melko yleinen näky, mutta niitä ei ole vielä lemmikkimarkkinoilla kovinkaan suuria määriä. Viime vuosina niiden suosio lemmikkinä on kasvanut räjähdysmäisesti, mutta esim. Suomessa ei näitä ole vielä kovinkaan paljoa. Uskon että hiljalleen suomalaisetkin rakastuvat lajiin ja näiden suosio kasvaa siinä määrin, että jonkun ajan päästä limicolariat ovat yksiä suosituimpia lemmikkikotilolajeja.

Toistaiseksi en ole nähnyt lajia myynnissä Suomessa kertaakaan, mutta ulkomailta näitä löytyy myynnistä melko runsaasti kun tietää mistä hakee. Iso osa myytävistä on vielä WC (wild captured = luonnosta pyydetty) yksilöitä, mutta lajin yleistyttyä myynnissä näkyy toivottavasti yhä enemmän CB (captive breed) yksilöitä.

Jos ihastuit lajiin ja mielit saada itsellesi sellaisen, selvitä ensiksi mistä, millä aikataululla ja millaisin kustannuksin saisit kotilosi hankittua. Kannattaa varmistaa kokeneemmilta harrastajilta myyjän/kasvattajan luotettavuus ja pyytää tarvittaessa apua ulkomaantuontien kanssa. 

Mikäli itse tykästyn kovasti lajiin, saatan hankkia muutaman jalostuseläimen lisää ja luoda Suomeen oman L. martensiana-kannan joista yhä useampi voi sitten saada itselleen kauniin ja helppohoitoisen lemmikin.