sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Don't love me with food!

Olen yrittänyt hillitä itseäni, ja säästellä tätä postausta myöhemmäksi. Mutta enää en pysty, nyt on pakko avautua aiheesta - taas.


Asiana on siis (lemmikki)eläinten lihavuus. 
(Postaus sisältää materiaalia joka saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita!)



En kykene ymmärtämään ihmisiä jotka pitävät lihavia eläimiä suloisina. En tiedä olenko ainoa (muutamien lähipiirini ihmisten lisäksi) jonka mielestä lihava eläin on sairas aivan yhtälailla kuin lihava ihminenkin.
Tuntuu, että lemmikkien lihavuus vain yleistyy yleistymistään. Tai sitten se on vain niin hyväksyttyä, ettei sitä tarvitse häpeillä. On täysin hyväksyttävää ja hulvatonta ladata nettiin kuvia lihavista eläimistä ja ulista niiden "söpöyttä". 
Täytyy minunkin myöntää, että esimerkiksi pyöreähkö hiiri/kissa/moni muu eläin on hellyyttävämpi näky, kuin rimpulampi versio. Lihavuus on silti haitallista, eikä mielestäni lainkaan naurun asia.

Netissä tehdään paljon pilaa ylipainoisten eläinten kustannuksella. Alla muutama esimerkki:

Pictured: The fat guinea pig that's the size of a football... and the rest of the world's most overweight pets - Ihan pahaa tekee! Kuvissa (jotka toimivat) esiintyvät eläimet ovat sairaanloisen lihavia. Ja millaisen käsityksen kuvatekstit antavat? Onko lihavuus hauskaa vai huolestuttavaa? Mietipä sitä.

European Animals with Obesity - Kyseinen linkki on sivulla jota mainostetaan lauseella "Where fun never ends". Onko artikkeli todella hauska? Kaikki kuvien eläimet eivät ole lihavia tai edes aitoja, sekä kirjoittaja tuntuu olevan hiukan huolissaan ylipainoisista eläimistä. Mutta miksi ihmeessä se sitten liitetään hauskuuteen? Kysynpähän vaan..



Nyt kaikki heselle ja kissankorvapanta päähän!


Hauskaa vai käsittämättömän surullista?



Söpöä?



Löysin tämän videon taannoin facebookiin jaettuna. Youtubesta lainattuja kommentteja kyseisestä videosta:

"ahw fat animals are so cute <3"
"
I need to go ask my mom if we can get a fat lepard they is so cute"
"
omg so freaking cute!!<3<3"


Mielestäni pätkän eläimet olisivat kyllä varsin hellyyttäviä jo pelkästään tuon animointitavan takia. Tarvitsiko niistä tehdä ilmapalloja? Kuvitelkaapa samanlainen video ihmisistä. Olisiko sekin hauska?

Sen lisäksi, että lihavia eläimiä pidetään söpönä, minua ärsyttää ja inhottaa se, miten hoikkaa eläintä katsotaan paheksuvasti - ja omistajaa vielä pahemmin. Hoikka (en tarkoita alipainoista tai aliravittua) eläin on terve, liikkuu hyvin ja elää erittäin todennäköisesti onnellisemman ja pidemmän elämän kuin lihava. Onko se paheksuttavaa? Onko oikeutettua saati hyvien tapojen mukaista huudella kaduilla "Hyi miten laiha koira!" kun näkee vinttikoiran, jonka ruumiinrakenne on luonnostaan "laiha"? Ihmisten kesken samanlainen käytös on hyvinkin tavallista. Laihalle tai alipainoiselle ihmiselle saa vapaasti huudella kommentteja painosta, ilman että se olisi paheksuttavaa, mutta lihavan tai ylipainoisen ihmisen kohdalla painoa ei saa ottaa puheeksikaan - muutenhan se on aivan hirvittävän loukkaavaa ja ilkeää?
   Omakohtaisten kokemusten perusteella voin kertoa, että piikittelyt laihuudesta loukkaavat kyllä. Yhtälailla loukkaannun myös siitä, kun lemmikkiäni haukutaan vähemmän viehättäväksi tai suloiseksi sen "LAIHUUDEN" (=normaalipainon) takia.



Kumman sinä valitsisit?

Entä onko tämä söpömpää kuin..
... tämä?



Ylipainosta aiheutuvia ongelmia

Sinä, ylipainoisen lemmikin omistaja: oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon eläimen paino vaikuttaa sen terveyteen ja elinikään? Oletko koskaan miettinyt, että saatat menettää lemmikkisi paljon aiemmin kuin olisi tarvis - ja vain sen takia, että sinusta lihava lemmikki on suloinen ja/tai et ole kiinnittänyt huomiota sen ylipainoon? Ajattele kuinka itsekästä se on. Sinä, joka olet päättänyt ottaa vastuun eläimestä, sen terveydestä ja koko elämästä. Sinä olet vastuussa myös siitä, että eläin on lihava. Olet myös mahdollisesti ja erittäin todennäköisesti vastuussa lihavuuden mukana tulevista sairauksista ja kivuista. Eläin on riippuvainen sinusta. Sinun päätöksesi määrittelevät sen elämänlaadun!
Oletko koskaan kuullut/lukenut sairauksista, jotka saattavat seurata ylipainoa?



Koirille tarkoitettu kinnersuoja, jota
 käytetään mm. nivelrikkoon

  • Kehon ylirasitus = mm. nivelrikko, selkärangan rasitusvauriot
  • Sydän- ja verisuonitaudit
  • Heikentynyt lämmönsäätelykyky = riski lämpöhalvauksiin kasvaa
  • Diabetes
  • Ruuansulatuselimistön häiriöt
  • Maksan rasvarappeuma
  • Heikentynyt vastustuskyky = riski altistua monille eri sairauksille
  • Iho-ongelmat
  • Hengitystiesairaudet
  • Syöpä- ja kasvainriski kasvaa
  • Virtsatie-ongelmat

Kuulostaako mikään yllä mainituista tutuilta? Miltä kuulostaa? Söpöltä? Entäs tämä?




HUOM! ALLA KUVIA LIIKALIHAVUUDESTA PAHIMMILLAAN!

4-vuotias Bennie, josta omistaja luopui "terveysongelmien" takia.

Näin tapahtui kun Bennie (13,6kg) ei kyennyt pitämään itseään puhtaana!

Laihduttuaan yli 4 kiloa Bennie kykeni taas hyppäämään korkealle.
Kuljetusboxi on laitettu helpottamaan alastuloa, sillä lähes kymmenen kiloa massaa
pienille kissan jaloille on valtava rasitus!

Benniestä ja kissan laihtumisesta voi lukea lisää täältä: http://www.catinfo.org/?link=felineobesity (Bennien tarina alkaa n. puolivälissä  sivua)

Obie (lähes 35kg), maailman lihavin mäyräkoira

Obie painoi jo 5-vuotiaana yli tuplasti enemmän kuin olisi pitänyt!


Garfield (18kg), maailman lihavin kissa.
"Just like with humans, too much weight can cause serious health problems. It leads to diabetes, heart disease, joint, bone and ligament damage, high blood pressure, intolerance to heat and more."


Mistä lemmikin lihavuus sitten johtuu?
Joidenkin arvioiden mukaan maamme kissoista ja koirista 25-50% on ylipainoisia tai lihavia. Liikalihavuus johtuu lähes aina vääränlaisesta ruokavaliosta yhdistettynä liian vähäiseen liikuntaan. Runsaasti rasvaa tai hiilihydraatteja sisältävä ruoka lihottaa eläintä hyvinkin nopeasti. Jos kulutus ei vastaa saadun energian määrää, on ruuan määrää ja/tai laatua muutettava tai liikuntaa lisättävä. Myös herkkujen vähentäminen auttaa paljon. Syötettyjen herkkujen kaloreita ei tule huomioitua eläimen päivittäiseen energiantarpeeseen nähden. Mieti siis, mitä kaikkea lemmikkisi syö päivän mittaan!


Lihavuuteen tai mahan turvotukseen voi olla muukin syy, kuin vääränlainen ruokavalio ja/tai liikunnan puute. Aina syy ei ole siis omistajan, mutta tämän postauksen idea onkin herätellä juuri näitä ihmisiä, jotka ovat sulkeneet silmänsä eläinten lihavuudelta ja sen tuomilta haitoilta. Älkää siis sokeasti uskoko, että kaikki lihavien lemmikkien omistajat vähät välittävät lemmikkinsä terveydestä! Tarkoitukseni ei ole aivopestä ketään uskomaan niin. Tarkoitukseni on puhua suuni puhtaaksi tästä aiheesta, joka tuntuu olevan monille vain hauska, hellyyttävä eikä lainkaan huolestuttava asia.


Alla muutamia syitä, jotka saattavat liittyä lihavuuteen tai mahan turpoamiseen:
  • Kilpirauhasen vajaatoiminta heikentää aineenvaihduntaa, jonka yhtenä oireena näkyy lihominen. Muita oireita ovat mm. iho-ongelmat, ohut ja huono karvapeite, väsymys sekä lihasheikkous.
  • Kastroidun/steriloidun eläimen hormoonitoiminta muuttuu, energian tarve vähenee ja ruokahalu lisääntyy. Leikattu lemmikki lihoo siis helposti, ellei ruokavalioon tehdä muutoksia leikkauksen jälkeen.
  • Sisäloistartunta saattaa aiheuttaa mahan turpoamista. Muita oireita ovat mm. ripuli, laihtuminen, muutokset ruokahalussa, anemia sekä huonontunut karvapeite.

Eiköhän tämä ala olla tässä tältä erää. Tekstin luonne on ehkä hieman provosoiva, mutta tämä asia on mielestäni ollut aivan liian kauan varjossa. Niin paljon kuin ihmiset inhimillistävätkin eläimiä, niin tätä ylipaino asiaa ei osata verrata ihmiseen. Eläimellä ylipaino on söpöä, ihmisellä se on ällöttävää tai jopa tabu - vaikka kyseessä voisi olla sairaudesta johtuva liikalihavuus, jolle henkilö itse ei voi mitään!

Herätkää siis ihmiset! Eläimen ylipaino on ihan yhtä vakavaa kuin ihmisenkin! Ehkä jopa vakavampaa, sillä kilon ylipaino koiralla on suhteessa paljon enemmän, kuin sama määrä ihmisellä. Asiaa vain ei osata sisäistää. "Eihän se Turre ole kuin pari kiloa ylipainoinen, ei vielä ole syytä pistää sitä dietille."



Sampson (85kg), 8-vuotta.
“His former owners couldn’t resist his big brown eyes that follow you around saying ‘feed me’”

Näihin tunnelmiin. Kiitos teille kaikille, jotka jaksoitte lukea tämän postauksen - ajatuksella ;) Olisin erittäin kiitollinen, mikäli tätä tärkeää asiaa jaettaisiin myös muillekin!

- Mosse

torstai 19. syyskuuta 2013

Home is where the snail is

Noniin. Nyt olisi aika yhdelle herppipostaukselle. Aiheena siis kotilot (lähinnä lajit joista itsellä on eniten kokemusta), niiden alkuperä ja hoito.



Varsinainen kotiloharrastus alkoi 27.6.2013 kun kolme Achatina fulica var. white jadea kolahti alas postiluukusta. Olen ala-asteikäisesta asti haaveillut akaattikotilosta, sellaisesta "suuresta kotilosta jonka lempiruoka on kirsikka". Eipä äiti suostunut sellaista koskaan hankkimaan, joten omille muuton jälkeen sellaisia sai tulla taloon. Päätin siis ostaa muutaman akaattikotilon, itseasiassa vielä niiden albiinomuotoja jotka ovat ainakin omaan silmääni kauniimpia kuin tavalliset. Myöhemmin kotiin saapui myös Archachatina marginata var. ovum albiino, joka lopulta osoittautuikin "the lajiksi" ja akaatit saivat muuttaa uuteen kotiin.



Akaattikotiloiden alkuperä ja tausta:

Akaattikotilot (Achatina fulica) ovat lähtöisin Itä-Afrikan sademetsistä josta ne ovat levinneet laajalle alueelle. Terraario-oloissa niitä pidetään ympäri maailmaa. Akaatteja kasvatetaan paljon ruuaksi niiden suuren koon takia. Vieraslajina akaattikotiloilla ei ole ollut tarpeeksi luontaisia vihollisia, joka lienee yksi syy niiden laajaan levinneisyyteen. 


Akaattikotiloita on olemassa eri alalajeja ja värimuotoja. Olosuhdevaatimukset saattavat vaihdella jonkun verran lajien välillä. Useimmat harvinaisemmista värimuodoista jäävät myös pienempikokoisiksi kuin "tavalliset" akaattikotilot.



Millainen lemmikki kotilo on?:

Akaattikotilot ovat sekä helppoja että kauniita lemmikkejä. Ne ovat täysin äänettömiä, hajuttomia eivätkä aiheuta allergiaa siinä määrin missä monet muut lemmikit. Ne eivät vaadi hurjasti aikaa, tilaa tai rahaa. Ne ovat täysin onnellisia omassa pienessä asumuksessaan, kunhan olosuhteet ovat oikeat. Kotilo sopii siis kenelle tahansa kiinnostuneelle, vauvasta vaariin! :)


Vauva-ovumin hurjan kaunis kuori!


Ylläpito ja asuttaminen:

Mitä akaattikotilo vaatii?
- Sopivan kokoisen (minimi yhdelle aikuiselle 30 litrainen terraario, useammalle 20 litraa per kotilo) ja turvallisen (ei myrkyllisiä kasveja, pakoreittejä tai kovia sisustuselementtejä) asumuksen, jossa ilma vaihtuu tarpeeksi (pohjamateriaali ei homehdu, mutta kosteus pysyy sopivana)
- Riittävästi monipuolista ruokaa (kasviksia ja hedelmiä, hiukan proteiinia silloin tällöin. Ei viljaa!)
- Kalkinlähteen (seepiansuomu tai liitujauho) joka pitää kuoren vahvana ja kauniina!
- Sopivan lämpötilan, n. 22-24 astetta ja ilmankosteuden 70-85% (järjestetään sumuttamalla terraariota päivittäin) Osalle alalajeista suositellaan hieman korkeampaa lämpötilaa sekä ilmankosteustasoa.


Kotiloiden terraarioon laitetaan pohjamateriaaliksi lannoittamatonta turvetta tai multaa. Lisäksi erilaiset eläinkaupoista ostettavat "tiilisammalet" käyvät turvotettuina kotiloterraarioihin. Pohjamateriaalia saa olla paksulti, vähintään kotilon kuoren pituuden verran, sillä monet kotilot kaivautuvat pohjamateriaaliin nukkumaan. Asumuksen voi sisustaa oikeilla tai muovisilla kasveilla. Oikeat kasvit tulevat usein syödyksi tai jyrätyksi (parisataa grammainen kotilo liiskaa helposti hennoimmat kasvit) ja niiden tulisi kestää kosteita olosuhteita. Muitakin sisustuselementtejä voi lisätä mielikuvitusta käyttäen. Kovat materiaalit (kivet tai keraamiset esineet) eivät sovellu kotiloterraarioon. Kotilot saattavat tipahdella katosta tai seiniltä, ja alle sattunut kivi voi särkeä kotilon kuoren kohtalokkaasti.
Juoma-astia ei ole välttämätön, sillä kotilot saavat nestettä syömästään ravinnosta ja terraarion kosteista seinistä. Laakea, matala allas kuitenkin haiduttaa mukavasti vettä ja nostaa näin ilmankosteutta. 


Kuvassa kaksi luonnosta  poimittua lehtokotiloa suvun
jatkamispuhuissa.
Lisääntyminen:
Useimmat kotilot ovat hermafrodiitteja, eli kaksineuvoisia. Se tarkoittaa sitä, ettei kotiloissa ole varsinaisia naaras- ja koirasyksilöitä. Jokainen tuottaa sekä koiraan että naaraan sukusoluja.


Akaattikotilot tulevat sukukypsiksi hieman yksilöstä ja lajista riippuen puolesta vuodesta vuoden ikäiseen. Munia saattaa tulla muutaman viikon tai kuukausien välein, jopa useita satoja kerralla.

Jos aikuisia kotiloita on useampia eikä niitä aiota lisäännyttää, on kotiloiden munista hankkiuduttava eroon oikeaoppisesti. Jos kotilot ovat läheistä sukua, niiden munia ei pidä missään nimessä säästää, niiden levittämisestä (=pois myymisestä/antamisesta) puhumattakaan. Myöskään lajien välisiä risteytyksiä ei tule säästää, jotta Suomen vähäisetkin kotilokannat pysyisivät puhtaina ja terveinä. Terraarioon voi siis asuttaa turvallisesti keskenään melko samankokoisia eri kotilolajeja, kunhan niiden olosuhdevaatimukset ovat samat ja munista hankkiutuu eroon asiaan kuuluvasti! Sukurutsaus ym. huono suvun jatkaminen tekee hallaa koko kotilokannalle. Eläinten elinikä laskee ja ne eivät enää saavuta "täyttä mittaansa".


Saatavuus:

Suomessa lemmikkikotiloiden saatavuus ja eri lajien tarjonta on melko huonoa. Yleisimpiä lajeja löytyy kyllä halukkaille, ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Eläinkaupatkin myyvät joskus kotiloita, tavallisimmin juurikin perusvärisiä akaattikotiloita. Hinnat pyörivät yleensä useissa kymmenissä euroissa, kun kasvattajalta (todennäköisesti parempi sukuisen) "samanlaisen" kotilon voi saada muutamalla eurolla. Varsinkin normaalivärisiä akaatteja myydään paljon, usein myös lahjoitetaan. Poikasia syntyy joka harrastajalla, jolla on useampi yksilö eikä hän huolehdi munia pois terraariosta. Näin markkinoilla olevat akaattikotilon poikaset ovat hyvin usein läheistä sukua keskenään ja tehneet jo aivan liikaa jälkeläisiä (sukua jää mahdollisesti jatkamaan hyvinkin paljon samojen geenien kantajia). Kannattaa siis kysyä myyjältä, ovatko vanhemmat erisukuisia. Ihan kuten muidenkin eläinten kasvatuksessa, kasvattajalla on aina vastuu valita jalostuskäyttöön tulevat eläimet huolella. Kotiloidenkaan ei voi antaa lisääntyä holtittomasti, vaikka niiden kasvatus ja hoito eivät ole verrattavissa esimerkiksi lemmikkikoiraan.



Aktiivisuus:


Kotilot ovat liikkeellä pääasiassa hämärään aikaan, joten päivisin niitä ei hirveästi näe. Terraarion valaistus ei myöskään ole välttämätön, sillä kotilot viihtyvät hämärässä. Osa kotiloista tykkää "kiipeillä", toiset kömpivät mielummin pohjamateriaalin turviin. Erityisesti nuoremmat ja pienemmän kotilot kiipeilevät pitkin asuntonsa seiniä, kun taas isokokoisemmat kotilot harvemmin lähtevät maasta mihinkään.
Ruoka on hyvä tarjoilla ilta-aikaan, kun kotilot heräilevät etsimään evästä. Jos ruuan laittaa aamulla tai päivällä, se tulee harvoin syödyksi ennen yötä.


Meidän nuoret jadet limailevat mielellään pitkin laseja ja nukkuvat katossa :D




Koko ja elinikä: Omat white jade-kotiloni olivat tullessaan 2-3cm pitkiä kuoreltaan. Kotilon koko mitataan siis kuoresta. Kolmisen kuukautta myöhemmin kokoa oli jo ~6cm. Odotettavissa on, että jadet kasvaisivat noin 10 senttisiksi kuoreltaan. Yli 13 senttiset akaattikotilot ovat harvinaisia, mutta niitäkin on. Akaattikotilot elävät normaalisti 5-10 vuotta. Hyväsukuinen ja hyvin pidetty yksilö saattaa elää paljon sitäkin kauemmin!


Thallium eli "Tälli" 2,5kk ikäisenä!




Archachatina marginata var. ovum (albino)

Tiivistettynä nyt tästäkin lajista.. Hoito on pääosin täysin samanlaista kuin akaattikotiloilla!


- Ovumit kuuluvat maailmaan suurimpiin kotilolajeihin, ne voivat kasvaa jopa 20 senttiseksi kuoreltaan!

- Alunperin lähtöisin Länsi-Afrikan rannikkoalueilta
- Elävät normaalisti 5-7 vuotta
- Yksi suurikokoinen, aikuinen yksilö vaatii n. 80 litraisen asumuksen
- Tarvitsee lämmityksen päivisin (26-30 astetta, öisin saa laskea jopa alle 22 asteen)
- Kosteutta 80-90%
- Sekasyöjä (samanlainen ruokavalio kuin akaateillakin)
- Sukukypsiä 1-2 vuoden ikäisenä, munii kerralla paljon vähemmän verrattuna akaattikotiloihin, keskimäärin kymmenisen munaa

Ovum tullessaan, arviolta n. 8kk ikäisenä
Yllä näkyvä kotilo on siis A. marginata var .ovum. Se on lähtöisin Tsekistä, eikä sen tarkkaa ikää ole tiedossa. Eräs suomalainen kotiloharrastaja tilasi kotilon Suomeen, ja hänen luotaan se muutti minulle.

Tässä kaikki tällä kertaa :) Yrittäkää saada selko tekstistä, tämä postaus oli hurjan vaikea jäsentää helposti ymmärrettäväksi.. Jos epäselvyyksiä jäi, kysäise!

- Mosse

maanantai 16. syyskuuta 2013

Welcome to my life

Joku kysyi taannoin, että kirjoitanko vielä tätä blogiani. Vastaus: ehdottomasti! Rustaaminen on vain jäänyt kokonaan, viime aikaisten kiireiden ja elämänmuutosten takia.
Nyt ajattelin kuitenkin reipastua ja päätin kirjoittaa jotain. Katsotaan mitä saan aikaiseksi :) 

Tällä kertaa ajattelin kertoa hieman itsestäni (hieman ehkä aiheesta poiketen?), elämästäni, kodistani ja sen lukuisista asukeista. Sellainen pieni esittely. 
Jos tätä blogia lukee joku, joka ei minua tunne, kerron nyt alkuun hieman itsestäni. Näin ehkä ymmärrätte paremmin minua ja ajatusmaailmaani :)


Minähän se siinä, 2012


Olen siis Raisiossa majaileva 19-vuotias neutri. Omistan lukuisan lemmikkikatraan sekä avopuolison nimeltä Maria, jonka olen myös onnistunut rengastamaan omakseni. Opiskelemme molemmat vaatetusalaa, Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa. Opintojen lisäksi aika kuluu kotona möllötellessä ja elukoiden kanssa puuhaillessa. Laumamme on kokenut melkoisia muutoksia tässä viime aikoina. Jäseniä on tullut ja mennyt, mutta tässä nykyinen kokoonpanomme:









Sfinx-kissa "Rita"
Maatiaiskissa "Minttu"
Kesyrotat "Unna, Phirun,Theano, Naenia, Tinna ja Samara"
Kesyhiiret
Aksolotlit "Hymy ja Hellunen"
Achatina fulica var. white jade "Mercury, Lithium ja Thallium"
Archachatina marginata var. ovum albino "Mad Hatter"
Viljakäärme "Femma"

Yllä luetellun katraan kanssa asutamme mukavan kaksion, joka sijaitsee ihanalla alueella keskustan tuntumassa. Kerrostaloasuntomme on "keskellä metsää", joten luonto on yllättävän lähellä vaikka kaupungissa ollaankin.
Ajattelin että onpas kiva idea laittaa kuvia meidän kodista tähän postaukseen. Noh, nyt kun näitä kuvia katson niin en tiedä oliko sittenkään niin hyvä ajatus :D Pahoittelen kamalaa laatua ja salamankäyttöä osassa kuvista, mutta kuten näette, kattovalaisimia ei ole vieläkään saatu jokaiseen huoneeseen..



Ihana, valoisa keittiö josta saatiin
vain yksi onnistunut kuva.. :D
Katit keittiössä.
Ihan kamala kuva eteisestä ja ovumin terraariosta :D
Oikealla sijaitsee ulko-ovi.
Kuva johtoviidakosta! .. eikun siis, axojen akvaariosta :)
Hellunen söpöilee.
Vasemmalla ovi hiiri-ja rottahuoneeseen.
Kuvassa akvaarion tuulettimet hienoine suojavirityksineen :D
Huomatkaa myös piirros Hymystä ja Hellusesta!
Vaihdettiin olohuoneen ikkunaovi rottien huoneeseen :)
Theano ja Phaenna yllä, Naenia ja Nogah alla.
Entiset sijoitustytöt Phaenna ja Nogah pikkusina :)
Ahdasta on, mutta kyllä sopu sijaa antaa :)
Vasemmalla jadejen terraario, oikealla rottien linna.
Bongaa kuvasta Theano, Phirun ja Unna.
Sekasorto ja viritykset.
Tyttöhiirujen mahdollisesti lisävirikkeitä kaipaileva lukaali.. 
Töyhtö poimii hajuja ulkomaailmasta :3
Tytöt ja Kössin komea yksiö :)
Nuori Kössi-herra illallisella wc-paperirullassa.
Olohuone. Eli meidän "makuuhuone".
Minttu esittelee lelukätköä.
Seinät kaipaa yhä jotain.. Huomatkaa kiva kiipeilypuu! :3
Femman asunto ja meidän nukkumanurkkaus.

Että sellainen kämppä. En kyllä tiedä, onko ylläoleva kuvasarja kovinkaan kiinnostava lukijoiden mielestä.. Kertokaa! :)

Tämä postaus taisikin olla sitten tässä. Seuraavaan postaukseen ajattelin panostaa ihan kunnolla, palataan taas astialle, eli eläinten pariin. Olen laatinut listaa monista tulevista teksteistä, mutta en tiedä mistä seuraavaksi kirjoittaisin. Ideoita saa edelleenkin kertoa, toiveet otetaan avosylin vastaan. Haluaisitko lukea kissoista, koirista, jyrsijöistä? Käytöksestä, hoidosta, ruokinnasta? Omakohtaisia tarinoita vai puhdasta faktatietoa höystettynä omilla näkemyksilläni? Tarkempia esittelyitä meidän eläimistä?

Ajatuksena olisi myös tehdä "kysymyksiä ja vastauksia" - postaus, jossa vastaisin kaiken kykyni mukaan minulle esitettyihin kysymyksiin. Ne voivat olla mitä tahansa eläinmaailman taivaan ja maan välillä! Kysymyksiä tarvittaisiin paljon, joten niitäkin toivotaan! :)

Kiitos ja kumarrus.



- Mosse