Leopardigekko / Leopard gecko

Leopardigekko (Eublepharis macularius)

Aikuinen normaali-värityksinen leopardigekkonaaras

ALKUPERÄ JA ELINYMPÄRISTÖ LUONNOSSA

Luonnossa leopardigekkoja elää Pakistanissa, Afganistanissa, Iranissa ja Intiassa. Niiden elinympäristö on kuivaa ja kivistä puoliaavikkoa, aroa tai vuoristoa. Leopardigekot ovat kuitenkin sopeutuvaisia eläimiä, ja niitä voi tavata myös muunlaisissa ympäristöissä.

Suurin osa luonnosta pyydetyistä leopardigekoista tuodaan Pakistanista. Onneksi tätä nykyä leopardigekkoja kerätään huomattavasti vähemmän luonnosta, sillä ne lisääntyvät menestyksekkäästi myös terraario-oloissa.

ULKONÄKÖ JA KOKO

Nuori Mack snow Tremper albino Eclipse het Raptor
- värinen leopardigekko 

Leopardigekot ovat gekkojen heimoon kuuluvia silmäluomellisia liskoja. Yleisvaikutelmaltaan leopardigekko on massiivinen, isopäinen ja pulskahäntäinen. Häntä toimii liskojen "varamahana" jonne ylimääräinen ravinto varastoituu. Paksu häntä kertoo siis hyvin syöneestä liskosta - vaikka liian paksu ei häntäkään saa olla!
Leoskien väritys on yleensä kellertävä mustilla pilkuilla. Vatsa on vaalea. Leopardigekoista on jalostettu lukuisia eri värimuunnoksia, jotka alkavat yleistyä matelijaharrastajien keskuudessa.

Täysikasvuisella leopardigekolla on pituutta n. 18-25cm ja painoa n. 50-100g. Toisin kuin useimmilla gekoilla, leopardigekoilla ei ole varpaissa tarttumalevyjä joiden avulla ne voisivat kiivetä sileitäkin pintoja pitkin. Sen sijaan niillä on kynnet. 
Leopardigekkojen elinikä terraario-olosuhteissa on n. 15 vuotta, mutta yli 20 vuotta ei ole mahdottomuus.

RUOKAVALIO

Sirkan saalistusta © Päivi Lipponen

Leopardigekot ovat hyönteissyöjiä. Luonnossa ne saalistavat mitä tahansa sopivan kokoista, joten suupalaksi saattaa joutua niin pienet liskot kuin jyrsijöiden poikasetkin. Terraario-olosuhteissa ideaali ruokavalio on monipuolinen, mutta koostuu pääasiassa laadukkaasti ravituista sirkoista ja/tai torakoista. Suosituimmat ruokahyönteiset, jauhopukkien toukat eli jauhomadot ovat todella rasvaista ja vähäravinteista ravintoa, eikä niitä voi suositella pääasialliseksi ruokavalioksi. Kesäisin ulkoa voi pyydystää erilaisia ötököitä monipuolistamaan liskon ruokalistaa.
Sen lisäksi että ruokahyönteiset on hyvin ravittuja ja terveellisiä, tarvitsee leopardigekko kalkki- ja vitamiinilisät. Kalkkia pidetään jatkuvasti tarjolla, ja monivitamiinijauhe tarjoillaan ruokahyönteisten päällä.

TERRAARIO

Suurin osa leopardigekkoharrastajista tuntuu suosittelevan todella pieniä asumuksia näille liskoille. Usein kuulee sanottavan, että yhden aikuisen voi hyvin asuttaa esim. 80x40cm pohjaiseen asumukseen. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että terraarion olisi hyvä olla vähintään 100x50cm yhtä aikuista varten. Riittävän tilava ja virikkeellinen terraario aktivoi asukasta ja parantaa sen elämänlaatua huomattavasti.

Toisinaan leopardigekkoja asutetaan yhdessä, mutta itse en missään nimessä suosittele sitä. Leopardigekko on erakkolaji, joka on yhdessä lajitoverin kanssa vain lisääntyäkseen. Tilavassa terraariossa on mahdollista asuttaa kahta tai useampaa naarasta, mikäli ne ovat saman kokoisia ja tulevat toimeen keskenään. Joskus kuitenkin käy niin, että pitkään sopuisasti eläneet liskot tappelevat yllättäen. Pahimmassa tapauksessa yksi tai useampi osapuoli vahingoittuu vakavasti. Puremahaavat ja pudotetut hännät ovat yleisimpiä seurauksia tappeluista.

Koirasta ja naarasta ei koskaan saa asuttaa samaan terraarioon, ellei niitä ole tarkoitus lisäännyttää. Lisäännyttävän henkilön tulisi aina paneutua huolellisesti leopardigekkojen kasvatukseen; niiden terveyteen, genetiikkaan, ja haudontaan. Kasvatukseen käytettävät eläimet valitaan tarkoin, eikä poikueita tule teettää millä tahansa kahdella lemmikkiliskolla.

POHJAMATERIAALI

Suomessa suosituimmaksi pohjamateriaaliksi on muodostunut muovimatto ja/tai kivilaatta. Se on helppo siivota, mutta tärkein syy tähän epäluonnolliseen "pohjamateriaaliratkaisuun" on se, että leoskien pelätään syövän irtainta pohjamateriaalia. Huoleen on ollut syynsä, sillä toisinaan kalsiuminpuutteesta kärsineet lemmikkiliskot ovat syöneet pohjamateriaaliksi laitettua kalkkihiekkaa, joka on tukkinut eläimen suoliston ja on siten aiheuttanut kuolemia. Terve lisko ei kuitenkaan syö pohjamateriaalia siinä määrin, että siitä olisi haittaa. Ruokaeläinten mukana kulkeutuva vähäinen määrä pohjamateriaalia kulkeutuu elimistön läpi siinä missä jätöksetkin.
Silti, hieno hiekka, minkään laatuinen, ei ole lainkaan sopiva valinta leopardigekon asumukseen. Leopardigekko ei ole kotoisin hiekka-aavikoilta, vaan kuivilta kiviaavikoilta ja aroilta, jossa maaperä on kuiva ja kiinteä. Liskon jalat eivät ole sopeutuneet kulkemaan pehmeällä hiekalla, joten sitä ei koskaan tulisi käyttää ainoana pohjamateriaalina.

Luonnollisin valinta terraarion pohjamateriaaliksi on luontaista elinympäristöä jäljittelevä savipohja. Hyvinvarustelluista eläinkaupoista saa ostettua savihiekkaa, josta kostutettuna saa muotoiltua kiinteän pohjan ja vaikkapa luolaston liskolle.

Itse tein oman luonnonmukaisen (myös bioaktiivisen) pohjan leoskilleni savesta, hiekasta ja turpeesta. Lisää projektista voit lukea >täältä<.

SISUSTUS

Neljän naaraan koti © Piia Väänänen

Leogekkojen terraarion tärkeimmät sisustuselementit ovat wetbox (esim. pakasterasia jossa pidetään kosteaa talouspaperia) mikäli terraariossa ei ole osittain kosteaa bioaktiivista pohjaa, vähintään kaksi piilopaikkaa (lämmin ja viileä pääty), runsaasti näkösuojaa, pieni vesiastia sekä kalkkikuppi.
Erilaisia luolia, kivimuodostelmia, korkkikaarnaa, kasveja (eläviä tai tekokasveja) ja matalia tasoja kiipeilyä varten voi halutessa laittaa terraarioon luomaan viihtyvyyttä ja estetiikkaa ihmissilmälle. Leoskin ollessa kömpelö kiipeilijä, sisustuksen turvallisuuteen täytyy kiinnittää huomiota. Lisko ei saa päästä putoamaan korkealta, esim. taustassa tai oksissa kiipeillessään.

LÄMPÖTILA JA VALAISTUS

Peruslämpötilaksi leopardigekoille riittää huoneenlämpö. Lämpimään päätyyn tulee luoda lämmittelypaikka, jossa lämpötila kohoaa 35-40 °C asteeseen. Leopardigekoille toimivia lämmönlähteitä on lämpölamput tai terraarion alle sijoitettavat lämpömatot/-kaapelit. Tärkeintä on, että lämmönlähde on turvallinen, eikä lisko pääse polttamaan itseään. Pohjalta tuleva lämpö saa kattaa n. 1/3 terraarion pinta-alasta.

Vuorokausirytmiä luomaan riittää asuinhuoneiston normaalit valot, mutta halutessaan terraarion voi valaista esim. loisteputki- tai led-valaisimilla. Valoisa aika riippuu vuodenajasta, ollen +-12 tuntia. Lämmitys on hyvä ajastaa sammumaan yöksi, vähän valojen sammumisen jälkeen.
UV-valo ei ole näille hämäräaktiivisille liskoille välttämätön, joskin sillä voi olla positiivinen vaikutus leopardigekkojen aktiivisuuteen. Albiino-väreillä ei kuitenkaan saa UV-valoa käyttää, sillä albiinoilta puuttuu ihoa suojaava pigmentti! Jos et ole varma liskosi värimuunnoksesta, pyydä neuvoa joltain kokeneemmalta harrastajalta.

KÄYTTÄYTYMINEN

Leoskit eivät ole kovin ketteriä..
© Elina Vornanen

Aloittelijan lajinakin pidetty leopardigekko on usein olemukseltaan säyseä, aktiivinen ja rohkea. Kaikki eivät kuitenkaan mahdu edellämainittuun kategoriaan, vaan kiukkuisiakin yksilöitä esiintyy. Ahdistunut tai itseään puolustava gekko nousee ikään kuin varpailleen, tehden itsensä suuremmaksi. Se voi myös haukkua, "narista" tai yrittää purra.
Leogekot ovat hämäräaktiivisia, eli liskojen puuhia pääsee seurailemaan parhaiten valojen sammuttua. Jotkut pitävät leoskeja laiskoina tai vähän liikkuvina eläiminä, mutta oman kokemukseni mukaan ne käyttävät tilan erittäin hyvin hyödykseen, mikäli sitä niille suodaan. Tila ja aktiviteetit lisäävät liskojen aktiivisuutta, pitävät ne virkeinä ja hyvinvoivina. Ylipainoon taipuvaiset leopardigekot hyötyvät tilasta ja sen mahdollistamasta liikunnasta ennaltaehkäisevässä mielessä.

Päivät gekko viettää usein suojapaikassaan; luolassa, sisustuksen suojissa tai wetboxissa. Valojen sammuttua ne lähtevät liikkeelle. Ne etsivät ruokaa, käyvät juomassa, tutkivat elinympäristöään ja täydentävät kalkkivarastoaan. Nämä ilmeikkäät veijarit tarjoavat hauskoja hetkiä ilta toisensa jälkeen!
Rohkeimmat yksilöt saattavat köllötellä myös päivisin näkyvillä, terraarion paraatipaikoilla. Uteliaina otuksina leoskit seurailevat ulkomaailman puuhia silloin tällöin.

Keväisin lisääntymiskautena ne saattavat olla poikkeuksellisen aktiivisia ja etsiä itselleen kumppania. Täysikasvuiset naaraat (myös ne jotka eivät elä uroksen kanssa) saattavat ruveta kaivelemaan wetboxeja ja terraarion nurkkia - ne etsivät munintapaikkaa. Naaraat voivat munia joka kevät muutamia hedelmöittymättömiä munia. Tästä syystä on erityisen tärkeää pitää huoli siitä, että naaraat saavat riittävästi kalkkia ja vitamiineja! Muninta on todella rankkaa liskolle.


KÄSITTELY

Kuten muutkin matelijat ja terraarioeläimet, myös leopardigekot viihtyvät parhaiten omissa asumuksissaan. Niitä ei pidä käsitellä turhaan. Lisko ei ole koskaan sylilemmikki, vaikka se vaikuttaisikin kesyltä ja uteliaalta. Käsittelyn aikana ihmisen iholta irtoaa joukko rasvoja ja suoloja - ylimääräisistä käsivoiteista tai hajuvesistä puhumattakaan - eivätkä ne ole hyväksi liskon omalle iholle.
Käsittely myös stressaa aina eläintä, ja pidemmän päälle se vaikuttaa sen elinikään ja terveyteen. Leopardigekkojen sanotaan olevan yksi "helpoiten kesyyntyvistä lajeista", mikä pitää paikkaansa. Ne tottuvat nopeasti käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin, mutta siitä huolimatta käsittely on syytä pitää minimissä. Terraarion siivouksen yhteydessä liskon voi siirtää vaikka kuljetusboxiin, ja samalla sen terveydentilan voi tarkistaa päällisin puolin.


NAHANLUONTI

Leoski repimässä vanhaa nahkaa pois takajalasta
© Päivi Lipponen

Leopardigekkojen iho on nystyräistä ja pehmeää, ja lisko hoitaa ihoaan luomalla sen säännöllisesti. Epäonnistuneiden nahanluontien takia nahkaa voi jäädä varpaisiin, jolloin veri lakkaa kiertämästä, varpaiden päät menevät kuolioon ja putoavat pois. Joskus liskoa on siis autettava nahanluonnissa, mikäli se ei saa kaikkea nahkaa itse pois.
Kun huomaat että leoskin kynsien ympärillä on vanhaa nahkaa, on hyvä mennä heti avuksi. Lisko laitetaan astiaan jonka pohjalla on esim. kostea pyyhe tai talouspaperia. Nahka saa pehmetä tunnista muutamaan tuntiin, jonka jälkeen ylimääräinen nahka voidaan nyppiä varovasti pinseteillä pois. Jos gekko ei ole tottunut käsittelyyn tai se on hätäinen, se kannattaa kääriä pienen pyyhkeen sisään niin, että vain operoitava jalka on esillä.

LEOPARDIGEKON HANKITA

Jos olet kiinnostunut leopardigekoista, ensimmäinen tehtäväsi on lukea niistä mahdollisimman paljon. Voit myös kysellä muilta harrastajilta mieleesi juolahtavia kysymyksiä, mutta olethan oma-alotteinen. Kukaan ei voi yhteen lauseeseen tiivistettynä kertoa, millainen lemmikki leopardigekko on.
Kun olet lukenut riittävästi ja uskot että sinulla on resurssit leopardigekon hankintaan, ota yhteyttä kasvattajaan. Myös keskustelupalstan kautta voi kysellä lähistöllä asuvia kasvattajia. 

Muistathan olla vastuullinen, ja ostaa liskon ainoastaan kasvattajalta joka todella panostaa eläintensä hyvinvointiin. Ota selvää miten kasvattaja pitää ja kasvattaa eläimiään. Ympäripyöreät tai lyhyet vastaukset eivät anna hyvää kuvaa kasvattajasta. Vastuullinen kasvattaja kertoo mielellään toimintatavoistaan ja esittelee eläimensä ja niiden tilat mielellään.

Eläinkauppaa en voi suositella, sillä liskojen taustoista ei läheskään aina ole tietoa. Moni eläinkauppa myös pitää leopardigekkoja vääränlaisessa ympäristössä, ja samat - puutteelliset ohjeet annetaan eteenpäin. Pahimmassa tapauksessa ne johtavat eläimen kuolemaan.

Vielä viimeiseksi: Älä kiirehdi. Perehdy huolella, keskustele, katsele kuvia ja kysele kasvattajilta mietityttäviä asioita. Hanki tarvikkeet hyvissä ajoin ennen liskon hakemista!

Leopardigekot ovat mahtavia otuksia, ja voin todellakin suositella niitä, oli kyse ensimmäisestä tai kymmenennestä liskosta!

Myös meille voi esittää kysymyksiä, 

ja paikan päällekkin saa tulla katsomaan liskoja!