perjantai 4. huhtikuuta 2014

Aksolotli / Axolotl


Aksolotli (Ambystoma mexicanum)

Täysikasvuinen aksolotli. Kuvan on ottanut omistaja Sarah Kotipelto.



ALKUPERÄ JA UHANALAISUUS


Aksolotlit ovat meksikolaisia sammakkoeläimiä ja ne ovat läheistä sukua melko yleiselle, lemmikkinäkin pidettävälle tiikerisalamantereille (Ambystoma tigrinum). Aksolotlit ovat hieno esimerkki neoteniasta, joka tarkoittaa vajaata yksilönkehitystä: niiden ulkoinen kehitys pysähtyy ns. toukkavaiheeseen, eli ne jäävät kiduksilla hengittäviksi vesieläimiksi, joka johtuu niiden syntyperäisen vesistön vähäisestä jodipitoisuudesta. Ne saavuttavat kuitenkin sukukypsyyden ja lisääntyvät tässä vaiheessa. Kuvassa tiikerisalamanteri toukka-asteessa.



Aksolotlien kehitykseen voidaan vaikuttaa keinotekoisesti, jolloin niiden kidukset surkastuvat ja ne kehittyvät keuhkoilla hengittäviksi salamantereiksi. Tällöin niiden hoito on hyvin samanlaista kuin tiikerisalamantereilla. Mutta koska muodonmuutos ei ole luontaista aksolotleille, se lyhentää niiden elinikää huomattavasti. Kuvassa metamorfoosin läpikäynyt aksolotli.
Aksolotlit ovat luonnossa äärimmäisen uhanalaisia, sillä niiden elinalueet Keski-Meksikossa ovat lähes kokonaan hävinneet. Niitä on esiintynyt luonnonvaraisina ainoastaan Xochimilco- ja Chalcojärvissä. Nyt Chalcojärvi on käytännössä kokonaan kadonnut Meksikon kaupungin kasvamisen takia. Lajin luontainen levinneisyys‐alue kattaa enää muutaman kanaalilla toisiinsa kytketyn vuoristojärven. Ilmansaasteet, maanviljelys, järvien kuivatus, vieraslajit ja muut nykypäivän ongelmat vaivaavat aksolotlien esiintymisalueita. Vaikkakin lajin kasvatus terraario-oloissa on onneksi jo vuosia ollut menestyksellistä, on aksolotli mukana uhanalaisten eläinten CITES II‐lajiliitteessä.


ULKONÄKÖ JA KOKO

Todella harvinainen kimeeri aksolotli © Sarah Kotipelto
Axolotleilla on leveä ja litteä pää, silmät ovat pienet ja hieman ulkonevat. Silmien väri vaihtelee eri värimuodoilla. Aksolotleilla ei ole silmäluomia ja niiden silmät ovat herkät valolle. Tästä syystä niiden akvaario on pidettävä hämäränä. 

Iho on sileä, pehmeä, hieman epätasainen ja hyvin herkkä erilaisille kemikaaleille ja teräville reunoille. Niiden ruumiinrakenne on jämäkkä, jalat ovat vahvat ja taipuisat. Alkuperäiseltä väriltään aksolotlit ovat ruskeasävyisiä tai lähes mustia. Nykyään saatavilla on myös jalostettuja värimuotoja: mm. albiino, kupari, leukistinen, kulta ja monenlaisia kirjavia. Aksolotleille ominainen tunnusmerkki on pään molemmin puolin sojottavat, kolmihaaraiset ulkokidukset. Pituutta aikuiselle aksolotlille kertyy noin 20-30cm, yli 40 senttiset ovat harvinaisia. Luonnonvaraiset yksilöt ovat yleensä puolta pienempiä. 


RUOKAVALIO


Kuten muutkin pyrstösammakot, aksolotlit ovat lihansyöjiä. Luonnossa niiden ruokavalio koostuu erilaisista nilviäisistä, hyönteisten toukista sekä äyriäisistä, pääruokana ne syövät järvikalaa. Ne saattavat syödä myös pienikokoisia lajitovereitaan. Aksolotleilla on alkeelliset, hyvin pienet hampaat, jotka on tarkoitettu ainoastaan saaliin kiinni pitämiseen. Ne siis nielevät ateriansa kokonaisena. Jos saalis on liian suuri nieltäväksi, axo luovuttaa ja sylkee sen ulos suustaan. Vastakuoriutuneet poikaset syövät mm. vesikirppuja ja pieniä toukkia, kuten surviaissääsken toukkia (kuvassa yllä). Nuoret yksilöt syövät useammin kuin aikuiset, joita ruokitaan akvaario-oloissa 1-3 kertaa viikossa.
 Kookkaammille aksolotleille maistuu makeanveden kala. Suomessa syötetään järvikaloja esim. kuhaa, ahventa ja haukea, sekä varta vasten aksolotleille suunniteltuja pellettejä (kuvassa alla). Myös erilaisia äyriäisiä, kastematoja ja toukkia voi tarjota vaihteluna. Ruokaa valitessa täytyy tarkistaa ettei se ole liian suurikokoista, rasvapitoista, kovaa tai terävää jotta se ei vahingoita aksolotlia. Suolaisen veden kaloja tai äyriäisiä ei saa tarjota, sillä ne eivät kuulu luonnossakaan aksolotlien ruokavalioon!

Sirkat, jauhomadot tai pienet kotilot eivät kuulu aksolotlien ruokavalioon missään tapauksessa. Ruokavalio on erittäin tärkeä osa kaikkien eläinten hyvinvointia, ja myös axojen oikeaoppinen ruokavalio on elintärkeä!





AKSOLOTLI LEMMIKKINÄ


© Sarah Kotipelto
Vaikka luonnonvaraisia aksolotleja onkin enää hyvin vähän, jos lainkaan; on näistä ”meksikon kävelevistä kaloista” on tullut suosittuja lemmikkejä viime vuosina, etenkin ulkomailla. Erityisesti Saksa, Ranska ja Sveitsi ovat edelläkävijöitä aksolotlien kasvatuksessa. Länsi-Euroopassa aksolotleista tiedetään paljon ja siellä on myös jalostettu uusia värimuotoja. Suomessa kyseisestä lajista tiedetään hyvin vähän, eikä varteenotettavaa tietoa ole juuri lainkaan suomen kielellä. Suomalaisen axoharrastajan onkin oltava erityisen tarkka, mihin tietoon luottaa. Erityisesti axoja myyvillä eläinkauppiailla on paljon väärää tietoa lajista. Aksolotlit ovat sangen sitkeitä ja kestäviä olentoja, ja ne kestävät (ikävä kyllä) vääriä olosuhteita yllättävän pitkään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi hyväksyttävää pitää eläintä huonoissa olosuhteissa. Axot ovat pitkäikäisiä eläimiä, mutta valitettavan moni niistä kuolee jo ensimmäisinä vuosinaan väärien olosuhteiden vuoksi. 




AKVAARIO:

Esimerkillisesti sisustettu, kahden aikuisen naaraan 150x50x40cm kokoinen allas. Eläviä kasveja voisi toki olla
enemmänkin. Altaassa on riittävästi piilopaikkoja ja varjoisia alueita, eikä se ole liian avara.
Kalliotaustat näyttävät hienolta mutta tuovat myös suojaa. © Katja Aaltonen

Aksolotlit eivät ole kovinkaan reviiritietoisia joten ne voidaan asuttaa lajiseurassa. Ne viihtyvät siitä huolimatta hyvin yksinäänkin. Jos axoja on akvaariossa useampi, täytyy varmistaa että tilaa on riittävästi – tilanpuute johtaa lähes poikkeuksetta tappeluihin. Kokoero nuorten yksilöiden välillä tulee olla max. 5cm, sillä aksolotlit saattavat olla taipuvaisia kannibalismiin. Täysikasvuisten (+20cm pituiset) välillä voi olla hieman enemmän kokoeroa ilman ongelmia.

Muita lajeja ei pidä laittaa axojen kaveriksi. Useimmat kalat elävät erilaisissa olosuhteissa, niiden uloste on haitaksi axojen herkälle iholle sekä ne nyppivät axojen kiduksia, jotka muistuttavat kalan mielestä matoja tai muuta syötävää. Kalat päätyvät myös helposti ateriaksi, jos vain ovat axon suuhun sopivia. Muitakaan sammakkoeläimiä ei ole syytä laittaa axojen akvaarioon, niiden erilaisten pito-olosuhteiden ja/tai kokoeron vuoksi. 
Jotkut harrastajat pitävät joitain kotilolajeja puhdistamassa akvaariota, mutta niidenkin pito on riski aksolotleille. Ne voivat niellä suuriakin kotiloita, jonka seurauksena ne jäävät jumiin axon suuhun. Jos kotiloa ei saada pian pois aksolotlin suusta, se erittäin todennäköisesti mehehtyy siihen. Kuvassa kotilon niellyt aksolotli, joka ei saanut sitä itse pois suustaan. Kotilo poistettiin pinseteillä, ja axo onneksi toipui täysin muutamissa päivissä.  http://www.caudata.org/cc/articles/Mixing_disasters.shtml





- VESI, VALAISTUS JA SISUSTUS 


Aksolotlit pitävät hämärästä, mutta eläviä kasveja varten
valoa tarvitaan. Akvaarioon on hyvä luoda sekä valoisia
että varjoisia kohtia. © Katja Aalto
Vesi aksolotlien kotijärvessä Meksikossa on hyvin viileää, eikä sen lämpötila nouse juuri koskaan +20 °C asteen yläpuolelle. Talvella veden lämpötila saattaa tippua Xochimilco-järvessä jopa alle +5 °C asteen. Akvaario-oloissa veden tulisi olla +15-20 °C asteista, ideaalilämpötila on +16-18 °C astetta. Tätä viileämmässä vedessä axot lakkaavat syömästä, mutta eivät kuitenkaan vaivu horrokseen. Niiden aineenvaihdunta vain hidastuu. Veden korkea lämpötila puolestaan johtaa axojen sairastumiseen, sillä ne stressaantuvat lämpimässä vedessä. Yli +25° C asteinen vesi on hengenvaarallinen aksolotleille! Kuitenkin jopa hieman liian lämmin vesi on parempi kuin suuret lämpötilanvaihtelut. Jos veden lämpötila vaihtelee useita asteita vuorokauden sisällä, se rasittaa aksolotleja niin paljon että ne saattavat kuolla hyvinkin pian. 

Vettä voi jäähdyttää monin tavoin. Ensinnäkin, akvaario tulee sijoittaa mahdollisimman viileään paikkaan – ei ikinä niin että se on altis suoralle auringonpaisteelle! Lämpötilan nousun lisäksi runsas levänkasvu voi muodostua ongelmaksi. Axojen silmät ovat erittäin herkät kirkkaille valoille – niillä kun ei ole silmäluomia suojelemassa niitä! Valaisin ei ole tarpeen, ellei akvaariossa pidä eläviä kasveja. Silloinkin valaistus on suunniteltava käyttötarkoitukseen sopivaksi: valo ei saa olla liian kirkas eikä se saa lämmittää vettä. Loisteputkivalaisimet ovat todella kirkkaita sekä lämmittävät vettä, joten himmeät, mielellään lämpimän keltaisen sävyiset LED-lamput ovat oiva ratkaisu axo-altaaseen. Vältä etenkin sinertävää valoa.


Akvaarion kirkasta päätyä on varjostettu isolla muovikasvilla.
Koska aksolotlit ovat valonarkoja, ne pitävät hämärästä. Mikäli akvaariossa pidetään valoja tai akvaario sijaitsee paikalla joka on tehokkaasti valaistu - tulee axoille luoda erityisen paljon hämäriä alueita. Piilopaikat ovat hyvin tärkeä osa axojen kotia. Jos asukkaita on useampia, jokaiselle tulee löytyä vähintään yksi oma piilopaikka. Axot kuitenkin suosivat melko avoimia varjopaikkoja, joten piiloiksi kelpaa esim. suuret muoviputket tai puunrunkojäljitelmät joissa on useita kulkuaukkoja. Aukkojen tulee olla niin suuria, että suurinkin axo pääsee vaivattomasti sen läpi.

Akvaariota on helppo hämärtää myös esim. kasveilla (muovisilla tai elävillä) ja luolilla. Axoille voi myös rakentaa itse kivistä luolamuodostelmia, kunhan pitää huolen ettei kivissä ole teräviä reunoja (liuskekivet ovat todella teräviä!) ja ne kiinnitetään toisiinsa akvaariosilikonilla sortumisen estämiseksi.




Jaavansaniainen
Elävät kasvit parantavat vesiarvoja; ne tuottavat happea ja käyttävät nitraattia ravinnokseen. Kasvittoman altaan vettä pitää vaihtaa useammin, kuin akvaarion jossa on runsaasti eläviä kasveja.

Aksolotlien elinolosuhteisiin sopivia kasveja ei ole kovinkaan montaa vaihtoehtoa. Kasvien pitää a) kestää viileää vettä, b) selviytyä vähäisellä määrällä valoa ja ilman erillisiä ravinteita tai lannotteita ja c) kestää axojen rajua käsittelyä. Axo-altaaseen sopii mm. jaavansaniainen (Microsorum pteropus),, keihäslehdet (Anubias-suku), vallisneriat (mm. Vallisneria spiralis) ja "marimopallot" eli pallopartalevä (Aegagropila linnaei).
Hentoja, paljon valoa vaativia ja lämpimän veden kasveja on turha laittaa aksolotlien akvaarioon. Axot ovat kookkaita ja yllättävän vahvoja - ne repivät helposti kasveja ylös hiekasta, ja sitä ei herkemmät kasvit kestä. Moni harrastaja on huomannut axojen pitävän leväpalloista. Ne työntävät niitä ja makailevat niiden päällä.



Pallopartalevä
Koska aksolotlit tykkäävät piileskellä, luolat ja muut piilopaikat on niille tärkeitä. Kun sisustusta ja koriste-esineitä miettii akvaarioon, tulee ottaa huomioon aksolotlien herkkä iho. Jos axo pääsee raapaisemaan itseään johonkin, on haavauma altis sieni-infektiolle.

Myös pohjamateriaalin turvallisuus täytyy ottaa huomioon heti aksolotlia hankkiessa: nämä eläimet saavat pohjamateriaalia helposti suuhunsa syömisen yhteydessä. Altaan pohjalle on parasta laittaa aivan hienoa hiekkaa, jonka raekoko on 0,5-1mm tuntumassa. Jos ja kun axo nielee hiekkaa, se pääsee helposti sen suoliston lävitse.

Moni haaveilee akvaarioonsa komeaa puun juurakkoa. Aksolotlien kanssa ajatus aidosta juurakosta on kuitenkin parempi unohtaa. Aito puu pehmentää vettä, joka ei sovi axoille. Resiinisiä tai muita keinotekoisia puita voi kuitenkin huoletta laittaa akvaarioon. Jos aitoa puuta välttämättä haluaa altaaseen, täytyy vettä kovettaa suhteessa enemmän. Myös kivien kohdalla kannattaa olla tarkkana - kivilajit täytyy tuntea ennen kuin kiviä rupeaa heittelemään akvaarioon. Kalkkipitoiset kivet ovat hyväksi, jos veden kokonaiskovuutta (GH) halutaan nostaa. Aksolotlit arvostavat keskikovaa vettä, joka tarkoittaa että arvojen tulisi olla 10°dGH vaiheilla. 

Kun muistaa jättää kaikki, siis kaikki kemikaalit (saippua ja rasva käsistä, lannoitteet kasveilta, vedenparannusaineet, starttibakteerit ja pesuaineet) pois, pitää veden keskikovana, asuttaa axot vain lajiseuraan, hienolle hiekalle, hämärään ja hiljakseen virtaavaan akvaarioon, axot tulevat  viihtymään mainiosti.


- SUODATUS


Akvaariossa on hyvä käyttää suodatinta, sillä axot sotkevat paljon. Ilman suodatinta vesi täytyy vaihtaa päivittäin ruuasta ja ulosteesta muodostuvien myrkkyjen takia. Tämä ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto axojen kannalta, sillä veteen ei ehdi syntyä hyvälaatuisia bakteereja vaan axo joutuu elämään epävakaassa bakteerikannassa. Ulkosuodatin (kuvassa) on paras suodatintyyppi axojen akvaarioon. Sisäsuodattimet on hankalampi säätää virtaamaan rauhallisesti, ollen kuitenkin riittävän tehokkaita sekä niiden värinä vedessä voi aiheuttaa stressiä ihoaisteiltaan herkille sammakkoeläimille. Myöskään mattosuodattimet eivät toimi toivotulla tavalla axo-altaassa. Suodattimen tulee olla riittävän tehokas - koko akvaarion vesimäärän pitäisi kiertää suodattimen kautta vähintään 3 kertaa tunnin aikana. Tämä tarkoittaa esim. 300 litran akvaarion kohdalla suodatinta, joka kierrättää vettä 900l/h.

Liian korkean lämpötilan jälkeen ehkä yleisin syy axojen stressiin on liian voimakkaasti virtaava vesi. Suodatin on asetettava niin ettei se tee ”koskea” akvaarioon. Virtauksen suuntaaminen akvaarion lasia vasten vähentää vedentulon voimakkuutta, ja näin ollen pienentää stressin mahdollisuutta.



- AKVAARION KOKO


Yhdelle aikuiselle yksilölle altaan pohjamittojen tulee olla vähintään 80cm x 45cm – vettä tulisi olla n. 100 litraa. Aksolotlit viettävät suurimman osan ajastaan altaan pohjassa, joten pohjapinta-ala on korkeutta tärkeämpää. Vettä akvaariossa tulisi olla n. 30cm korkeudelta. Mitä enemmän axoilla on tilaa, sitä todennäköisemmin ne kasvavat ”täyteen mittaansa”, sillä pienessä akvaariossa ne jäävät usein kitukasvuisiksi.
Itse suosittelen reilusti suositeltua minimiä isompaa allasta, jos aksolotleja on vain yksi. Useammalle riittää yksilöä kohden reilusti pienempi tila, kunhan kaikille riittää rauhallisia piilopaikkoja.



SAIRAUDET JA TERVEYSONGELMAT

Vääränlaiset vesiarvot ja stressi aiheuttavat usein iho-ongelmia ja ruokahaluttomuutta. Liian korkea lämpötila, piilopaikkojen puute, kirkas valaistus, veden voimakas virtaus sekä veden likaisuus ovat syitä mitkä saavat axot sairastumaan.


- SIENI-INFEKTIOT


Bakteereista aiheutuneet sienikasvustot eivät varhain hoidettuna johda kuolemaan. Akvaarion vesiarvot on hyvä mitata vähintään kuukausittain. Säännöllinen veden testaus helpottaa axojen hoitoa huomattavasti. Näin mahdollinen veden saastuminen voidaan havaita ajoissa ja siten pystytään turvaamaan axojen laadukkaat elinolosuhteet. 
Jos eläimiä on akvaariossa useampi, ne saattavat satunnaisesti vahingoittaa toisiaan. Etenkin ruokailun yhteydessä "vahinkohaukkailut" ovat todella yleisiä. Aksolotleilla on kyky kasvattaa takaisin menetetty raaja, kidus tai muu ruumiinosa, joten puuttuvasta hännänpäästä ei kannata olla huolissaan. Sienikasvuston varalta axoa on seurailtava ja veden puhtautta on syytä pitää tarkasti silmällä. 


- STRESSI JA ANOREKSIA


Iho-ongelmat kielivät pidempään jatkuneesta
 stressistä ja/tai vääränlaisista vesiarvoista
Stressaantuneen aksolotlin tunnistaa usein helposti, etenkin jos stressiä on ollut pitkään. Ensimmäisinä tuntomerkkeinä on mm. eteenpäin voimakkaasti kaartuvat kidukset ja ruokahaluttomuus. Jos axo on pitkään syömättä, sille saattaa kehittyä ns. anoreksia. Aksolotli siis lakkaa syömästä kokonaan.
Tähän hoitokeinona käytetään lepojaksoa jääkaapissa. 
Aksolotlin "jääkaapittaminen" on täysin turvallista, kunhan pitää huolen muutamasta asiasta. Veden täytyy pysyä yli +5°C asteessa, vesi tulee vaihtaa päivittäin (bakteerien vuoksi), uuden veden tulee olla seisotettua (väh. 24h), aksolotlin säilytysastia on sopivan kokoinen (axo mahtuu kääntymään ja vettä on sen verran että eläin peittyy kunnolla) ja hyvin jääkaapin valolta suojattu. Kun aksolotlia pidetään jääkaapissa, sen ruumiintoiminnot (mm. ruuansulatus ja aineenvaihdunta) hidastuvat. Tämä voittaa omistajalle aikaa, kun axo ei laihdu silmissä. Eläin saa rauhassa toipua stressistään ja on todennäköisesti valmis syömään hoidon päätyttyä. Axoa ei saa yrittää ruokkia jääkaapituksen aikana, ja ruokinta on aloitettava varovasti pari päivää jääkaapista pois ottamisen jälkeen!



- TURVOTUS JA PAKSUUS

Jos axon vatsan ja/tai pään alue näyttää turvonneelta, on syytä olla huolissaan. Onko eläin voinut niellä jotain sopimatonta? Sorapohjalla eläneet aksolotlit kärsivät hyvin usein hengenvaarallisista suolitukoksista. Jos aksolotli on peräisin eläinkaupasta tai teitämättömältä omistajalta - seuraa sen ensimmäisiä ulosteita. Onko niiden joukossa soraa? Ulostaako aksolotli ylipäätään lainkaan? Ruokintatiheydestä riippuen, aikuiset axot tekevät tarpeensa n. kerran viikossa. Jos eläin on päässyt nielemään esim. isoja koristekiviä, poista kaikki sopimaton akvaariosta pikaisesti ja toivo parasta. 
Pään ja kaulan turvotus voi johtua kurkkuun juuttuneesta ruuasta tai esineestä, jokin elimistössä on pettänyt eikä aineenvaihdunta toimi kunnolla, sisäloisista tai suun alueen infektiosta.

Aksolotlit voivat kärsiä myös ylipainosta. Väärällä ruokavaliolla elävät ja/tai ylensyötetyt axot sairastuvat todennäköisesti herkemmin kuin normaalipainoiset. Liikalihavan eläimen liikkuminen on hankalaa ja eikä elimistö toimi samalla tavalla kuin normaalipainoisen yksilön. Ylipaino lyhentää myös merkittävästi elinikää.
Sopiva ruokavalio sisältää korkeintaan 20% rasvaa. Suomalainen järvikala on hyvin vähärasvaista, ja sitä tarjoillaan suhteessa enemmän kuin täysravintopellettejä. Aikuinen aksolotli ei tarvitse ruokaa useammin kuin 1-3 kertaa viikossa, sen verran mitä se syö yhdellä kertaa. Muista siis harventaa kasvavan axon ruokintakertoja pikkuhiljaa.



Kaunis ja hyvinvoiva aksolotlipariskunta Tampereelta. © Sarah Kotipelto


Autathan tätä suurenmoista lajia selviytymään? Ole ystävällinen ja jaa tietoa eteenpäin. Aksolotlit ovat äärimmäisen uhanalaisia, kenties jopa täysin kadonneita alkuperäisiltä elinsijoiltaan! Nämä hienot eläimet kaipaavat lisää tuntemusta ja ymmärrystä. Suomenkielistä tietoa lajista on todella niukasti, joten uuden harrastajat - perehdyttehän tarkasti ennen axon hankintaa! 
Ja jos mahdollista, suosikaa suomalaisia kasvattajia. Sarah Kotipelto on ollut tähän mennessä ainoa suomalainen pitkänlinjan aksolotlikasvattaja ja hän on onnistunut luomaan Suomeen terveen aksolotlikannan, josta harrastajat saavat nyt kiittää. Sarah on lopettanut kasvattamisen, mutta muutamat harrastajat ovat jatkaneet kasvatustyötä Sarahin kasvateilla. Poikasia on myynnissä vaihtelevasti, otathan selvää tarjonnasta ennen kuin haet eläinkaupasta oman yksilösi.
Kodinvaihtajia on myös melko runsaasti markkinoilla kaiken aikaa. Harkitse siis ihmeessä myös sitä vaihtoehtoa, etenkin jos toinen vaihtoehto on ostaa poikanen eläinkaupasta.

Valitettavasti eläinkauppojen myynnissä olevat aksolotlit tulevat ulkomailta (mm. Ruotsi, Saksa, Alankomaat) tukuista, joissa eläimet elävät kurjissa olosuhteissa. Todistetusti useat eläinkauppataustaiset aksolotlit kuolevat hyvin nuorina - kenties vasta uuteen kotiinsa päästyään. Eläinkauppiaiden tietämys on usein myös täysin alkeellista: monet kaupan eläimet elävät sorapohjalla, ostajia neuvotaan syöttämään mm. sirkkoja, kotiloita, hiiren pinkkejä, jauhomatoja ja naudan tai broilerin sydäntä, kun taas axopelletit kielletään suorilta käsin. Eläinkauppiaiden mukaan axot viihtyvät parhaiten kuolettavissa lämpötiloissa, seuranaan kalaparvi tai pienempiä salamantereita. Vesiarvot viisveisataan ja valojen annetaan pöhöttää täydellä kirkkaudella - ilman tietoakaan varjopaikasta.

Tukekaa asiallista toimintaa, älkääkä luottako ensimmäisenä eläinkauppiaan sanaan! Suomalaiset aksolotliharrastajat tai niistä kiinnostuneet voivat liittyä facebookin aksolotliryhmään. Siellä meitä on osaava ja mukava porukka!





Tämä kirjoitus on oma tiivistelmäni, jota jatkan ja parantelen aina kun löydän uutta tietoa sekä kokemukseni karttuvat.

Lähteinä olen käyttänyt mm. seuraavia sivuja:

http://www.axolotl.org/

http://www.caudata.org/






- Mosse

8 kommenttia:

  1. Todella hyvin tehty postaus! :) Jaksoin lukea loppuun asti vaikka en ehkä tämän tyyppisistä eläimistä niin hirveän kiinnostunut ole.

    VastaaPoista
  2. Hyvin kirjoitettuu selkeälukuista tekstiä, tainnut kuulla asiat livenäkin mutta mielenkiintoista lukea näistä. Ihanii örkkejä ne on :)

    VastaaPoista
  3. Kävin lukasemassa Faunattaren ohjeet ja ihan asiallista ja kattavaa tekstiä sielläkin oli...

    VastaaPoista
  4. Melko ympäripyöreää tekstiä minusta. Sitä paitsi, Faunattaren työntekijät antaa jostain kumman syystä ihan poikkeavia hoito-ohjeita, mitä heidän omassa koosteessaan kerrotaan..
    Omaan silmään Faunattaren ohjeet ovat heppoiset ja vähättelevät. Mutta kaipa nekin menee paremman puutteessa :)

    En liene väittänyt, ettei eläinkauppias osaisi hoitaa aksolotleja/tietäisi tarpeeksi. Mainitsin, että ensimmäisenä (ja ehkä ainoana) lähteenä eläinkauppiaan kertomus ei ole paras mahdollinen.
    Kannustan kaikkia aksolotleja harkitsevia lukemaan niin paljon tietoa, kuin vain ikinä löytää. Sen jälkeen on jokaisen tehtävä suodattaa luettu/kuultu tieto ja ristiriitaisista väitteistä tulee poimia se oma tapa.

    VastaaPoista
  5. OK tekstiä, mutta muutama pieni korjaus.
    Sieni-infektiot eivät johdu bakteereista. Sieni- ja bakteeri-infektiot ovat eri asia ja ne hoidetaan eri tavalla.
    Jääkaapissa pienessä kipossa pidettäessä veden vaihtoja ei tehdä bakteerien takia vaan, koska veteen kertyy ammoniakkia, joka on myrkyllistä, koska kipossa ei ole hyviä bakteereita sitä muuttamassa nitriitiksi ja edelleen nitraatiksi.
    Pelkästään peratusta kalasta aksolotli ei saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Monet sisäelimet ovat oikeita ravintoainepommeja, joten joko pitäisi syöttää pieniä kaloja kokonaisina tai pitää yllä laajaa ruokavalioa esimerkiksi pellettien, kastematojen ja sukarapujen avulla. Myös esimerkiksi surviaissääskentoukkia voidaan sillon tällöin antaa, mutta myöskään ne eivät sisällä kaikkia tarvittavia ravinto-aineita.
    Aidosta puusta ja vedenparannusaineista voidaan olla montaa mieltä. Muualla maailmassa on aivan tavallista sekä pitää aitoja juurakkoja akvaariossa että käyttää vedenhoitoainetta. Yksinkertaisin vedenhoitoaine ainoastaan poistaa vedestä sekä sidotun että vapaan kloorin ja raskasmetallit. Vuosikymmenien kokemuksesta voidaan sanoa, että siitä ei aksolotleille ole mitään haittaa. Toki muut kemikaalit voivat olla vaarallisia (esimerkiksi kaloille tarkoitetut lääkkeet, pH up/down -liuokset, jne). Puu taas toki voi pehmentää vettä, mutta se on yleisesti hyvin marginaalista, eikä sitä ole tarvetta suoralta kädeltä täysin kieltää,
    Tekstissä olisi hyvä myös edes lyhyesti selittää mitä tarkoittaa kypsä akvaario ja miksi akvaarion kypsyttäminen on erittäin tärkeää ennen aksolotlin hankintaa. Huonot vesiarvot ovat yleisin syy uuden aksolotlin sairastumiseen.
    Stressin yhteydessä olisi hyvä myös mainita hännänpään kääntyminen mutkalle erityisesti nuorilla aksolotleilla.

    VastaaPoista
  6. Tulee 3 vuotta myöhemmin kun tää teksti, mutta mistä tilasit sun axolotlit?

    VastaaPoista
  7. Keminmaa lapissa ainaki näitä myy. Kaupan nimi on taikalintu. Sieltä minä hain omani pari vk sitten. Suosittelen!

    VastaaPoista