Baby boom!

Toivepostaus, osa I

Ajattelin vaihteeksi tekaista pientä postausta koskien meidän hiiriä ja niiden kasvatusta. 

Viime aikoina hiiret ovat kasvattaneet rooliaan meidän perheessä ja elämässä, ja minulle niistä alkaa muodostua todella rakas harrastus. Olen valtavan onnekas, kun puolisoni on myös täysillä mukana jutussa! On hienoa, kun voi kysyä jokaiseen asiaan mielipidettä toiselta, joka todella on kiinnostunut aiheesta. Aina ei tarvitse olla päättämässä kaikkea itse, ja osan vastuusta voi jakaa huoletta jonkun kanssa. Keventää taakkaa huomattavasti, mikä on myös todella hyvä asia.

En voisi kuvitellakaan, että meidän eläinmäärä voisi olla tätä luokkaa, jos Maria ei olisi yhtä kiinnostunut eläimistä ja panostaisi niihin todenteolla. Täytyy myöntää, että yhteistyöstämme huolimatta välillä on hermot ja voimat koetuksella tämän lauman kanssa. Olemme paljon kotona, ja eläimiin menee paljon aikaa, rahaa, tilaa ja voimavaroja. Siitä huolimatta en vaihtaisi elämääni mistään hinnasta. Eläimet eivät ole pelkästään harrastus, vaan ne todella ovat elämäntapa!

H-poikueen pienokaiset, ikää alle 24h

Hiirten kanssa ollaan menossa vauvabuumi-vaiheessa, kuten otsikkokin kertoo. Tämä tarkoittaa sitä, että kohta ollaan helisemässä kahdeksan poikueen kanssa! Aiemmin meillä on ollut samanaikaisesti korkeintaan kaksi poikuetta (tarkoittaa pesäpoikasista aina luovutusikäisiin asti), joten kahdeksan on siihen nähden melkoinen lukema. 

Poikueet tulevat hiukan portautetusti. Pesässä on nyt kolme poikuetta, joilla on ikäeroa 6-30h ja hetkenä minä hyvänsä syntyy kaksi uutta poikuetta. Seuraavat kolme odotetaan syntyväksi tämän viikon sunnuntaina, 20.4. 

Hyvä puoli eri ikäisissä poikasissa on, että ne myös tulevat eri aikaan astumisikään (muutaman päivän ero ei ole merkittävä, mutta positiivinen silti), poikasia ehtii käsitellä paremmin ja osa junnuista pääsee jo isompaan laumaan, kun seuraavat tulevat "junnuasumuksiin" kasvamaan. 

Huonot puolet eri ikäisissä poikasissa taas ovat huonompi yhdisteltävyys pienten poikasten kohdalla, enemmän päiviä muistettavana (naaraiden ja urosten yhdistämispäivä, laskettuaika, synnytyspäivä, poikueen koko, karsitut poikaset, poikasten sukupuolet, silmien väri, muunnos, urosten vierotusikä, luovutusikä, astutusikä, painot pakastamista ajatellen..) ja mamma- sekä junnuasumusten käytön pitkittyminen (=tarkoittaa taas laskemista seuraavia poikueita ajatellen).

Hiiri pieni pyörii.. Eikun?

Olen huomannut, että hiirten kasvattaminen on yhtä matematiikkaa, organisointia ja kirjanpitoa! Tämä on todella kaukana "laitanpa nyt uroksen naaraiden kanssa asumaan"-kasvatusajatuksesta! 

Jatkuvasti saa olla laskemassa jotain. Asumuksen koko, sen maximi (lain mukaan) ja järkevä (oma mielipide) hiirikiintiö sekä asumusten määrä, hiirten ikä, genetiikka, loishäädöt ja lääkeaineiden sekoitussuhteet. Samalla pitäisi pitää kirjaa myös myytävistä hiiristä (elävät + pakasteet) niiden suku, syntymäaika, poikueet, muunnokset jne. Pakasteiden kanssa saa muistella että mitä siellä pakkasessa nyt oli, kuinka monta ja mitä oli menossa kenellekin.

Täytyy sanoa, että tämä on kovempaa työtä kuin moni uskoisi. Mutta itse pidän siitä, pidän todella paljon. Minusta on hauskaa pitää kirjaa hiirulaisista ja niiden "juoksevista asioista", upea seurata niiden kehitystä, käytöstä ja elämänkaarta aina alusta loppuun. On hienoa olla mukana monen pikkuvipeltäjän elämässä, vaikka se tuokin suuren vastuun ja paljon töitä.

Hiiret ovat äärimmäisen kiehtovia pieniä olentoja. Niiden monimuotoisuus on todella uskomaton! Ensinnäkin hiirten genetiikka on tajunnanräjäyttävää (ainakin niin paljon, etten toistaiseksi ole päässyt juurikaan kärryille sen kanssa); muunnoksia väreissä, kuvioissa ja turkinlaaduissa on todella monia! Kun terveys, luonne, hyvä koko ja tyyppi (=rakenne) on kohdillaan, voidaan keskittyä niihin väreihin.
Hiirten luonteissa on myös hirvittävästi eroja, ja käsittelyllä on suuri vaikutus (mielestäni) niiden luonteeseen ihmistä kohtaan jatkossa.

Meiltä lähteneet hiiret on aina kehuttu todella rohkeiksi, sosiaalisiksi ja kesyiksi, mikä tietysti lämmittää mieltäni kasvattajana. On mahtavaa tuoda maailmaan pikkuhiiriä, jotka miellyttävät "asiakasta", kuin itseänikin. Jos ulkonäkö ei aivan hivo silmiä, niin luonne paikkaa senkin puutteen ;)

Big happy family - naaraat totutusterrassa kahden uuden tulokkaan kanssa

Hiirten keskenään käyttämä elekieli, niiden hierarkia, toimintamallit, lempipuuhat ja inhokkiruuat tekevät tästä eläinlajista entistäkin mielenkiintoisemman. Samalla ne ovat yksilöitä; jokainen on erilainen. Ja samalla ne pelaavat täydellisesti yhteen; ne pesevät ja rapsuttavat toisiaan, leikkivät, nukkuvat isossa kasassa lämmittäen toisiaan, hoitavat poikasia yhdessä ja joskus jopa jakavat suurimmat herkkunsa kaverin kanssa!

Meidän kasvatus on edelleen aivan alkutekijöissä, vaikka poikueita on siunaantunut jo niinkin monta kuin 11! Kun oppii jotain, oppii sen, miten paljon on vielä opittavaa. Ja sen olen huomannut hiirten kanssa puuhastellessani: vaikka tietoa olisi niin paljon, ettei päähän meinaa mahtua, sitä ei ole koskaan tarpeeksi. Toisaalta todella lannistava ja turhauttava ajatus, mutta toisaalta.. Mitkä mahdollisuudet! Koskaan ei tarvitse lopettaa ja todeta "olen valmis, mitä nyt tekisin?", sillä uutta tekemistä - oppimista riittää aina! :)

G-poikue 10vrk iässä. Luovutus 21.4. alkaen!

Täytyy sanoa, että olen aivan hiirten viemää! Tämä on alku hienolle kasvatusharrastukselleni, ja vaikka etenemme hitaasti ja varmasti, tulemme vielä saamaan aikaan hiiriä, jotka herättävät ihastusta, arvostusta ja kunnioitusta monissa ihmisissä! 



Pikkuhiiriä on siis tulossa paljon lyhyen ajan sisään, joten kannattaa vilkuilla Myydään: Kesyhiiret-osiota, mikäli hiirulaisen/hiirulaisten ostaminen on mietinnän alla! :)










- Mosse