Better to be Together: This was a really good day

Nyt tiedossa kuvia ja pientä tarinaa fretti-herrasta, Sisusta :)

Sisu a.k.a. Nakki on siis ensimmäinen ja ainoa frettini. Ikää tulee elokuussa 5 vuotta, mikä minua vähän huolettaakin. Sisu sairastaa todennäköisesti Waardenburgin syndroomaa, joka on geneettinen sairaus ja aiheuttaa erilaisia kehityshäiriöitä. Waardenburg-fretit kuuroutuvat usein, näkö saattaa olla huono, jaloissa voi esiintyä virheasentoja ja häntä voi olla normaalia lyhyempi. Tasapaino-ongelmat ovat yleisiä edellä mainituista syistä. Sairailla freteillä on havaittu myös hermostollisia ongelmia, käytöshäiriöitä ja älykkyyden alenemista.
Sisulla merkittävimmät oireet ovat juurikin alhainen älykkyys, huono tasapaino ja näkö. Sairaus tekee herrasta erittäin omalaatuisen - Sisu osaa olla hurmaava "hölmön" luonteensa ja kömpelyytensä takia. On kuitenkin erittäin surullista joutua varautumaan siihen, että oma lemmikki saattaa kuolla ihan koska tahansa. Waardenburgia sairastavat fretit eivät lähes koskaan elä yli 5-vuotiaiksi! Oikeanlainen ruokavalio on tärkeä jokaiselle lemmikille, mutta erityisesti Sisun tapauksessa hyvä ruoka on ratkaisevassa asemassa sen elämän kannalta.

Terveet fretit saattavat elää kymmenvuotiaiksi, joskus jopa pidempäänkin. Sisulla eliniänodote on korkeintaan tuo 5-vuotta, joka tulee aivan kohta täyteen..

Ostimme Sisun vuonna 2008 Puutorin akvaariosta, joka oli paha virhe. Olin nuori enkä osannut ajatella, että eläinkaupasta ei frettiä pidä ostaa. Sisu on luultavasti peräisin Hollannista tai Tanskasta, jossa frettejä tuotetaan valtavia määriä, niin lemmikeiksi kuin koe-eläimiksikin. Terveydestä ja puhtaista sukulinjoista ei välitetä. Sisun taustat ovat täysin tuntemattomat, ei ole tietoa sen kasvattajasta tai vanhemmista. Se oli sirutettu ja korvamerkitty, mukana tuli myös EU-passi. Muita tietoja fretin alkuperästä ei ole.

Taustasta ja alkuperästään huolimatta, Sisu on todella ihana lemmikki. Normaalia frettiä se ei juurikaan muistuta, sillä frettimäistiä piirteitä Sisussa ei oikeastaan ole. Sisu ei piilottele esineitä, ei leiki tai "metsästä" leluja. Se on todella kömpelö; huono kiipeämään ja kompastelee kävellessä sekä juostessa.

Parasta Sisussa on sen rauhallisuus ja erittäin kiltti luonne. Se ei ole koskaan purrut ketään, vaikka pentuna tietysti maisteli kaikkea suuhun sopivaa. Sekin loppui helposti koulutuksen myötä. Tähän asti elämääni olen tavannut ainoastaan frettejä, jotka purevat. Enemmän tai vähemmän. Se saattaa olla vain pientä näykkimistä leikin lomassa, tai täysin luonnotonta ja raivokasta.

Meille tuli viime kesänä frettineitokainen, josta oli tarkoitus tulla Sisulle kaveri. Tyttö kuitenkin ilmeni päästään täysin vialliseksi. Sitä ei yksinkertaisesti voinut käsitellä ilman, että se kävi kiinni käteen, jalkaan tai mihin tahansa mikä hampaisiin ulottui. Fretti ei selkeästi ollut ahdistunut hyökätessään, sillä se saattoi käydä päälle missä tahansa tilanteessa. Sen tapa purra, oli jotain, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Jos fretti sai hampaansa kiinni johonkin (yleensä minun sormeeni), se ei irrottanut siitä moneen minuuttiin. Useaan otteeseen sain luuhun asti ulottuvat reiät käteeni. Ja voin kertoa, että se sattui. Frettien hampaat on tarkoitettu repimään lihaa sekä murskaamaan luita. Yli sentin mittaiset kulmahampaat uppoavat oikein mukavasti ihmissormeen, jos fretti vain näin haluaa.

Onneksi näitä "pipipäisiä" yksilöitä on kuitenkin harvassa. Kyseinen fretti oli peräisin saksalaiselta frettitehtailijalta, joka on yksi Euroopan pahamaineisimmista kasvattajista. Kyseinen tyttöfretti päätyikin piikille lemmikiksi sopimattoman luonteensa takia.

Painotan jälleen, kuinka tärkeää on harkita tarkasti, mistä lemmikkinsä hankkii! Vaikka olen nykyään sitä mieltä, että fretin (tai muunkaan eläimen!) ostaminen eläinkaupasta (ja tietämättä taustoja) oli väärin, en silti kadu että Sisu päätyi elämääni.
Lemmikin hankinnasta, kasvattajista ja eläinkaupoista on tulossa täysin oma postaus, jossa kerron sitten paljon lisää aiheesta.

Nyt kuitenkin vähän mukavampiin ajatuksiin! Olimme siis tänään Marian ja Sisu-fretin kanssa vähän ulkoilemassa. Ja voi pojat, miten meillä oli kivaa! :) Valjaat eivät kuulu Sisun lempiasioihin, mutta ulkona mönkiminen on sitäkin hauskempaa. Alla muutamia kuvia :)