Animals won’t judge you

Eläimet eivät tarkastele ulkonäköäsi. Niille on yhdentekevää, oletko tälläytynyt ja hienosti pukeutunut, vai oletko arkivaatteissa ja ilman meikkiä. Ne näkevät sinusta vain kehonkielesi – tapasi kommunikoida niiden kanssa. 
Ilmeet, eleet, asennot, puheääni, haju sekä mieliala kertovat kaiken oleellisen. Linnut sekä nisäkkäät ymmärtänevät parhaiten kehonkielellä käytyä keskustelua. Myös sammakot, matelijat ja hyönteiset viestivät kehonkielellä; väreillä ja äänillä. Tosin, ihminen tuskin onnistuu käymään ymmärrettävää keskustelua näiden eläinlajien kanssa. 

Mielestäni on etuoikeus ymmärtää muita eläimiä. Ihmisetkään eivät ymmärtäisi toisiaan, elleivät opettelisi puhumaan toistensa kieltä. Miksemme siis opettelisi puhumaan eläintenkin kanssa? Ne eivät voi ymmärtää puhettamme, voimme ainoastaan opettaa ne yhdistämään puhuttuja sanoja johonkin merkitykseen. Tällä tavoin usein koulutamme koiria sekä muita eläimiä: äänikomennoilla. Tietenkin niissä on hyvät puolensa – voit tavoittaa eläimen vaikka se ei näkisikään sinua. Minusta luonnollisempi tapa on käyttää ruumiinkieltä koiraa (tai muuta eläintä) koulutettaessa. Ainakin äänen lisänä. Koira ymmärtää helpommin, mitä siltä haluat, kun äänensävysi ja kehosi vahvistavat koiran pohdintoja siitä, mitä sen tulisi tehdä.
   Henkilökohtaisesti olen pitänyt esimerkiksi käsimerkkejä hyvänä tukena koiran koulutuksessa. Vahva taipumus käyttää kehonkieltä niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa, on voimistunut sen jälkeen kun kävin ensimmäistä kertaa Hevonkeitaalla. Hevosten kanssa paras tapa kommunikoida on ehdottomasti kehonkieli. Tehosteena tietysti äänimerkit. Kun ollaan tekemisissä ison eläimen kanssa, on oltava täysin varma siitä, mitä ollaan tekemässä. Tai on edes uskoteltava eläimelle, että tiedämme mitä teemme. Epävarmuus paistaa ihmisestä niin paljon läpi, että eläimet aistivat sen heti. Jos itse epäröit, eläinkin saattaa tulla epävarmaksi. Hevonen haluaa luonnostaan olla johtaja. Sen geenit kertovat että sen kuuluu tavoitella johtajan paikkaa. Jos ihminen ei ole johtamassa sitä, se niin sanotusti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Tällä tavoin luodaan epävarma, hermostunut hevonen joka alkaa helposti pitämään kaikkia ihmisiä alempiarvoisena. Hevonen on onnellinen, kun sen ei tarvitse olla lauman kärjessä. Näin se saa luvan rentoutua, ja ottaa käskyjä vastaan. Hevosen ei tarvitse enää miettiä, onko lauma vaarassa, sillä johtaja pitää huolen siitä. Kun hevonen luottaa johtajaansa, se ei enää pelkää joutuvansa "sapelihammastiikerin" saaliiksi. Se lakkaa vilkuilemasta jatkuvasti ympärilleen, ja hevosen mielestä vaarallisessa tilanteessa se ei automaattisesti pakene saaliseläimen tavoin – vaan jää johtajansa luokse, mikäli johtaja onnistuu kertomaan hevoselle, ettei ole syytä paeta. Tietysti hevosilla on keskenään omat laumajärjestelynsä, jossa joku on alempana ja joku kaitsee muita. Ihmisen tulisi silti olla johtajan asemassa, jokaisen hevosen silmissä.

Palataanpa takaisin alkuun. Kuten mainitsin, myös ihmisen mieliala ja muut seikat vaikuttavat aina eläimeen. Jos olet hermostunut, ahdistunut tai vihainen, se saa helposti eläimen epävakaaksi ja hermostuneeksi. Otetaan esimerkiksi loukkaantunut koira. Laumassa alempiarvoinen koira ei yleensä valita kipua, sillä sen ei ole hyvä paljastaa heikkouttaan. Susilaumassakin heikot jätetään laumasta tai ne tulevat syödyksi. Luonto karsii heikot pois täysin surutta. 
Koira saattaa olla shokissa loukkaannuttuaan, se on voinut jäädä auton alle tai joku on purrut sitä. Se on ehkä hermostunut, ja saattaa näin ollen puolustaa itseään. Eläin ei ymmärrä apua. Se ei ymmärrä hyssyttelyä, eikä sanojasi ”älä pelkää, en tee sinulle pahaa”. Sinun tulee käyttäytyä varmoin ottein, vaikka olisit itsekin järkyttynyt tilanteesta. Koiraa rauhoittaa sinun rauhallisuutesi, yhtälailla kun sitä hermostuttaa sinun hermostumisesi.

Sama pätee koiraa koulutettaessa. Jos ajattelet jotain aivan muuta, koira tietää sen. Jos epäilet omia taitojasi, koira huomaa senkin. Sen silmissä et ole potentiaalinen johtaja, koska epäröit. Koira saattaa kokonaan lakata huomioimasta käskyjäsi. Sinun ei silti tarvitse osata mitään. Voit rauhassa kokeilla ja epäonnistua – koira ei tuomitse sinua tai taitojasi. Se ei ymmärrä epäonnistumistasi. Ei sitä että palkitsit sen väärään aikaan tai olit palkitsematta kun olisi ehkä pitänyt. Koira saattaa hämmentyä ristiriitaisista viesteistä, mikäli niitä tulee paljon. Ihminen oppii kuitenkin tuntemaan koiran ja kuinka sitä on hyvä kohdella. Tärkeintä on siis se, että olet päättäväinen ja sitkeä. Eläinten kanssa kärsivällisyys palkitaan aina!

Itse myönnän täysin, että kärsivällisyys on yksi suurimmista puutteistani. En millään malta odottaa asioita tapahtuvaksi, enkä millään jaksa yrittää uudelleen jotta onnistuisin. Luovutan helposti, koska ajattelen että on turha yrittääkään, kun en kuitenkaan onnistu.
   Tämä ei kuitenkaan päde suhteessani eläimiin. Eläinten kanssa olen lähes poikkeuksetta äärimmäisen kärsivällinen. Ratsastuksenopettajani on ihaillut useaan kertaan suurta kykyäni yrittää uudelleen ja uudelleen. Erityisesti hevosten seurassa muutun ihan toisenlaiseksi persoonaksi. Olen aina täysin keskittynyt, kärsivällinen, rauhallinen ja itsevarmempi. Epäilen kyllä silloinkin omia taitojani, aina uusia asioita opetellessani. Se on kuitenkin todella pientä siihen verrattuna, mitä olen tallin ulkopuolella.

Myönnän silti, että käpy palaa toisinaan myös eläinten kanssa. Turhaudun helposti itseeni, jos eläin ei jostain syystä teekään niin kuin oletin. Tunnen puutteeni, ja tiedän että erityisesti arkojen ja alistuvien eläinten kouluttaminen on minulle haasteellista. Energiset, itsevarmat eläimet ovat mieleeni. Koiria kouluttaessani olen hyvin itsevarma ja määrätietoinen. Tämä on joskus haitaksi arkojen koirien kohdalla. Koiralla saattaa olla huonoja kokemuksia ihmisistä; sitä on voitu kohdella kaltoin tai väärällä tavalla. Tällöin se ei luota ihmiseen, vaan pelkää sitä. Luottamuksen saaminen saattaa kestää hyvinkin pitkään, koiran iästä, taustasta ja luonteesta riippuen. On erityisen tärkeää toimia rauhallisesti aran ja epävarman eläimen kanssa. Äkkinäiset liikkeet, kova ääni tai korkea energiataso saavat eläimen säikkymään entisestään. Kun luottamus on voitettu, voidaan ryhtyä kouluttamaan koiraa. Sille voidaan opettaa että muutkin ihmiset; aikuiset, lapset, miehet ja naiset voivat kaikki olla mukavia.

Hevosten kanssa tulen loistavasti toimeen myös arkojen yksilöiden suhteen. Olen työskennellyt herkkien, epävarmojen sekä kouluttamattomien hevosten kanssa. Hermostuneetkin hevoset rauhoittuvat usein kanssani, juuri rauhallisuuteni ja kärsivällisyyteni ansiosta. Hevonen, joka yleensä säikkyy helposti ja jännittää niin paljon että sen koko ruumis on täysin jännittynyt – on täysin rentoutunut tuntini jälkeen. Tiedän, että minulla on valtavasti opittavaa hevosten suhteen. Olen täysin kokematon, ja aivan matkani alkumetreillä (aivan kuten muidenkin eläinten kanssa) mutta tiedän olevani luontaisesti hyvä toimimaan niiden kanssa. Jostain syystä useat eläimet viihtyvät seurassani, ja kokevat olonsa turvalliseksi. Ja minustahan se on yksi maailman kauneimpia asioita. Olen valtavan onnellinen tästä lahjasta tulla toimeen lähes eläimen kuin eläimen kanssa. En väitä olevani hyvä kouluttamaan eläimiä, tai että jokainen yksilö olisi rauhallinen ja kuulias kanssani. En myöskään väitä että tapani kouluttaa ja kohdella eläimiä on ainoa oikea tapa. Se on tapa, jonka olen itse kokemuksen perusteella nähnyt parhaaksi.

Rakastan eläimissä niiden aitoutta. Ne eivät osaa esittää muuta kuin ovat, vaikka jotkin eläimet osaavatkin todistetusti valehdella. Eläimellä ei ole syytä esittää mitään. Se on rehellisesti oma itsensä, kaikkine virheineen ja hyveineen. Se on myös valmis oppimaan uutta, eikä se koskaan kyseenalaista oppimaansa. Eläin ei ihmisen tavoin kysy ”miksi opetat minulle tämän” eikä se totea että ”eihän tästä ole mitään hyötyä”. Ihmiset opettavat lemmikeilleen kaikenlaista. Otetaan taas esimerkiksi koira. On hyödyllisiä taitoja, kuten luokse tulo, paikallaan pysyminen sekä vaikeneminen. Nämä saattavat olla avuksi koiran jokapäiväisessä hoitamisessa, sekä auttavat ylläpitämään turvallisuutta. On hyvä että koira tunnistaa nimensä, ja että se tulee luokse kutsuttaessa. Näiden asioiden lisäksi moni opettaa koiralleen temppuja, huvikseen. Istu, maahan, kieri, hyppää, anna tassu sekä monia muita.
   Alun perin koiria kesytettiin avuksi metsästykseen, vahtikoiriksi tai muilla tavoin palvelemaan ihmistä. Myöhemmin koiraa alettiin pitää lemmikkinä, ja sitä on alettu kutsua ihmisen parhaaksi ystäväksi. Uskon tämän johtuvan koiran uskollisesta luonteesta (tietysti tämä riippuu täysin rodusta sekä yksilöstä) ja siitä että se seuraa isäntäänsä kaikkialle. Se rakastaa ihmistään pyyteettömästi, mikäli omistaja osaa olla sille armollinen johtaja. Nykyään koirat ovat suureksi osaksi lähinnä seura- tai harrastuskoiria. Useat harrastukset perustuvat rotupiirteiden erityisiin taitoihin. Mielestäni on hienoa että erilaisille koiraroduille on keksitty harrastuksia, jotka tukevat niiden rotutyypillistä käyttäytymistä. Paimenkoirille on olemassa paimennuskilpailuja. Lisäksi ne ovat erityisen loistavia koiratanssiin, sillä niiden kyky lukea kehonkieltä on erityisen hyvä. Vesipelastukseen sopivat erityisesti noutajarodut niiden yhteistyöhaluisuuden takia. Harrastus voi myös stimuloida esimerkiksi hajuaistia (jäljestäminen) tai näköaistia (greyhound-racing).

Palataanpa taas takaisin varsinaiseen asiaan. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on siis kannustaa ihmisiä kommunikoimaan eläinten kanssa. Haluan kannustaa myös epävarmoja ja kokemattomia eläinten käsittelijöitä tutustumaan eläimiin. Eläinten kanssa työskentely (käytän sanaa ”työskennellä” kun tehdään töitä eläimen kanssa, joka tarkoittaa mahdollisesti sen koulutusta tai kuntoutusta) on todella palkitseva harrastus ja elämäntapa. Jokainen voi oppia ymmärtämään eläimen käytöstä, toinen vain oppii toista nopeammin. Se riippuu täysin kiinnostuksen määrästä, tahdosta oppia sekä ihmisen luontaisesta tavasta toimia eläinten kanssa.

Väitän, että jokaisen eläimen omistajan tai niiden kanssa tekemisissä olevan elämä helpottuu sen myötä, kun oppii lukemaan eläimen käytöstä. Eläimet viestivät toisilleen, mutta myös ihmisille. Harva ymmärtää että eläintä tulee kuunnella. Se kertoo kun on iloinen tai peloissaan, jos vain ymmärrät kuunnella sitä. Varsinkin hevosten kanssa työskentelevät ihmiset, erityisesti lapset, eivät tunnu ymmärtävän että hevonen keskustelee kanssamme. Jos se on epävarma siitä, mitä ihminen pyytää – se kysyy. Ymmärtämätön ei huomaa kysymystä, joka saattaa olla vain katse tai korvan kääntäminen.   
   Äärimmäisiä esimerkkejä ovat pureminen, potkiminen tai muu aggressiivinen käytös. Se johtuu usein siitä että hevonen on ärsyyntynyt jostain, eikä ihminen ymmärrä sen hienovaraisia viestejä jotka voivat tarkoittaa esimerkiksi: ”tuo tuntuu ikävältä”, ”ole hyvä ja lopeta” tai ”satutat minua”. Sitten ihmetellään, miksi hevonen luimistelee korviaan, käy päälle ja puree. Tämä kaikki voidaan välttää sillä, että opetellaan tuntemaan eläimen tapa kertoa asioita. Ne eivät ilkeyttään satuta meitä, ne eivät tahallaan ole tottelematta. Voi olla, että ne eivät vain ymmärrä meitä (koska me emme osaa puhua oikealla tavalla) ja turhautuvat. Sehän on aivan luonnollista, ihmisetkin käyttäytyvät samalla tavalla. Esimerkkinä riitatilanteet ihmissuhteissa. Väärinymmärrys -> turhautuminen -> riittämätön taito kommunikoida -> huutaminen. Tämän jälkeen tilanne voi rauhoittua tai pahentua entisestään. Asia saadaan mahdollisesti sovittua, henkilöiden kykyjen mukaan.

Ihmisellä on koko ikä oppia lisää. Ja yksi tärkeimmistä opeista on; kuinka käyttäytyä muiden kanssa. Olemme kaikki erilaisia, niin eläimet kuin ihmisetkin. Koskaan ei pitäisi yleistää, vaan jokaista tulisi ajatella yksilönä. Loppujen lopuksi, ihmisetkin ovat eläimiä. Meillä on olemassa jonkinlainen vaisto kasvaa, kehittyä, oppia ja lisääntyä. Pärjätä. Ihan kuten eläintenkin tavoitteena on selviytyä ja jatkaa sukua. Ihminen vain on niin vieraantunut siitä, mitä joskus olimme. Olemme ottaneet paikkamme luomakunnan kuninkaina ja helposti kuvittelemme olevamme parempia kaikessa, vain koska aivomme ovat isoimmat. Miksemme sitten käytä niitä mahtavia aivojamme, jotka tekevät meistä niin edistyksellisiä? Miksemme arvosta tarpeeksi muita elämänmuotoja? Miksi ihminen pitää turhana kuunnella eläintä, joka monessa asiassa on niin paljon ihmistä parempi? Ainakin minusta on tärkeää ymmärtää muita, oli kyseessä sitten koira, marsu tai ihminen. Voin oppia jokaiselta jotain, ja otan mielelläni sen opin vastaan.


~~~ 

Pahoittelen suuresti tekstini rönsyilevää luonnetta. Asiaa vain tuppaa olemaan niin valtavan paljon, koska aihealuekin on niin hurjan laaja. Toivoisin saavani rakentavaa palautetta, negatiivista tai positiivista :) Saa myös ehdottaa, millaiset asiat voisivat olla kiinnostavia juuri Sinusta. Kiitos.

- Mosse