Days gets shorter..

.. mutta aikaa täytyy olla yhtä paljon kuin ennenkin.

Ajattelin että olisi kiva kirjoittaa blogia, mutta aiheiden ja/tai materiaalin puuttumisen vuoksi en voi kirjoittaa "mistään tärkeästä", niin päätinpä tupata vähän meidän kuulumisia :]

Tosiaan, päivät ovat lyhentyneet hurjaa vauhtia ja ainakin minua valon vähyys tuppaa masentamaan. Elukatkin tuntuvat nukkuvan enemmän, erityisesti herppiosasto käy hitaalla. Odottelen että koska kotilot käyvät talvilevolle, sillä ainakin toistaiseksi kaikki limailevat (enemmän tai vähemmän hitaasti) pitkin terraa yöaikaan. Ruokakin maistuu hienosti, etenkin Mad Hatter-ovumille, joka syö saman kokoisia annoksia kuin 5 nuorta akaattikotiloa! Ovumille onkin kertynyt painoa yli 20g parissa kuukaudessa!

Vauva tullessaan (12.9.2013)

"Vauva" nyt (23.11.2013)

Painoa kertyy muillakin - tarkoituksella ja tahattomasti. Samara-rotta on pulskistunut vähän turhan paljon, ja sitä yritetäänkin saada laihtumaan. Täti omaa valtavan ruokahalun, ja aivan liian vähän intoa liikkumiseen :D
Minttu-kissa puolestaan on kerryttänyt massaa luittensa ympärille ja alkaa olla nyt ihannepainossaan. Jihuu! Hyvä me ja raakaruokinta!

Minttu ja hehkeä makustelu-ilme

Raakaruuista ovat saaneet osansa myös kotilot sekä jyrsijäpoppoo. Etenkin rotat tuntuvat arvostavan viikottaisia liha-annoksia. Täytyy sanoa että olen enemmän kuin tyytyväinen kun saimme melkeen heti muuton jälkeen tuon erillisen kaappipakastimen, joka on ainoastaan eläinten ruokia varten. Täynnähän sekin on, mutta meillehän ei jäisi pakastimeen tilaa edes jääkuutioille, jos käytössä olisi vain yksi pakastin :D

Pakasteita tuntuu kuluvat hurjat määrät nykyään, kun muistelen paljonko pienikokoinen fretti on syönyt.. Raakaruoka-ostoksia tarvitsi tehdä frettiä varten vain pari kertaa vuodessa, kun nyt pakasteita on mennyt sama määrä parissa kuukaudessa!

Pakasteista puheenollen, pakkaseen joutui myös ensimmäinen hiiristä. Jo pidempään sairastellut Timo-poika päätettiin saattaa ikiuneen, kun ei ottanut parantuakseen. Timo ehti jatkaa sukuaan viidellä poikasella, joten peukut pystyyn että niistä kasvaa vahvoja ja terveitä hiiriä!
Lopettaminen itse oli yllättävän helppo tapahtuma. Kaikki sujui suunnitelman mukaan ja poika kuoli nopeasti sekä kivuttomasti, juuri niinkuin pitääkin.

B-poikue, ikää 1 vrk! Huomatkaa suloiset maitomassut! ♥

A-poikue, ikää 3vrk. Värit alkaa hahmottua!

A-poikue, ikää 6 vkr. Värit selkeämmät ja turkki alkaa kasvaa!

Siinä missä toinen kuolee, toiset ovat vasta elämänsä alkusenteillä. Timon ja Esmeraldan poikaset ovat nyt viikon ikäisiä. Värit näkyvät jo, turkki kasvaa tuota pikaa ja pian ne jo kirppuilevat ympäriinsä! Hiirten kehitys on hurjan nopeaa; poikasten kasvun huomaa vuorokaudessa! Siis ihan silmissä! Mahtavaa nähdä millaisia hiiriä näistä nuorukaisista kasvaa :] Uusia poikasia odotetaan syntyväksi joulukuun aikana, kahden tai kolmen poikueen verran. Tämän hetkiset naaraat ovat kaikki astutusikäisiä, joten melkein kiirettä pukkaa että saadaan kaikki astutettua ennen "parasta ennen päivää"!
Muutamia kyselyitä hiiristä on tullut, eli poikasia tullaan myymään myös lemmikkikoteihin. Ja vaikka kasvatan "vain" ruokaa, pidän huolen siitä että kaikki täältä (elävänä) lähtevät hiiret ovat täysin lemmikkikelpoisia! Meiltä ei siis saa kaheleita jotka purevat ja pinkovat henkensä edestä karkuun..

BJD-nukkemme Naiad väliaikaisessa peruukissaan..

Naiad sovituksessa :)

Asiasta kukkaruukkuun. Omat opinnot rullaavat kovaa vauhtia eteenpäin; tämän hetkisen työssäoppimisjakson päätyttyä alkaa pikkuhiljaa opinnäytetyön teko. Aion tehdä vaatteita BJD-nukeille, jotka ovat aasiasta lähtöisin olevia hartsista valmistettuja pallonivelnukkeja. Blogissa saattaa siis olla hiljaisempaa tulevien kuukausien aikana. Vaikka mistä sitä tietää, jos minun tarvitsee tuulettaa ajatuksia ja kirjoitan blogiani jopa nykyistä useammin! :D

Ja sitten täytyy avautua: tämän ~puoli vuotta kestäneen bloginpidon aikana tästä hommasta on kehkeytynyt varsin tärkeä asia minulle. Ulkoasu ei ole puoleensavetävä (ainakaan vielä..) mutta uskon sisällön olevan sitäkin tärkeämpää.


Eläimet ovat suurin intohimoni ja on ihana paneutua kirjoittamaan niistä. Pidän myös siitä itse kirjoittamisesta, oppimisesta sekä opettamisesta/tiedon jakamisesta. Tämä yhdistettynä eläimiin on jotain mahtavaa! Eniten toivon, että teksteistäni on edes aavistuksellisen pieni hyöty jollekulle toiselle. Tieto, kokemukset, henkilökohtaiset näkemykset sekä mielipiteet ovat hurjan tärkeitä eläinharrastajille - tai ainakin minulle. Eniten oppii itse kokemalla, mutta joskus ainoat keinot oppia ovat lukeminen ja muiden neuvojen kuunteleminen. Nykypäivänä on tärkeää oppia entistäkin enemmän, verkostoitua muiden kanssa ja pitää yhteyttä muihin alan harrastajiin. 
Yksin ei kukaan pärjää - better to be together!




- Mosse