Länsi-Afrikan jättimaakotilo (Archachatina marginata sp.)
(Vapaa suomennos)
 |
| Kaksi A.marginata var. ovumia, värimuotona albiino |
ALKUPERÄ JA ELINYMPÄRISTÖ LUONNOSSA
Archachatina marginata lajiin kuuluu useita variaatiota (tai alalajeja, riippuu keltä kysyy). Ne ovat kotoisin trooppisilta alueilta Länsi-Afrikasta, kuten niiden "common name":kin kertoo. A. marginatalla on monia eri värimuotoja, joita on ryhdytty jalostamaan tavoitteellisesti, sillä laji on äärimmäisen suosittu lemmikkimarkkinoilla.
Marginatat ovat levinneet luonnossa laajalle alueelle ja ne aiheuttavat paikoittan suurta haittaa syömällä viljelyksiä ja levittämällä rottien keuhkomatoa (Angiostrongylus cantonensis). Marginatat viihtyvät metsien pohjalla, aluskasvillisuuden suojissa. Alueilla joilla kotilotiheys on suuri, kotilot liikkuvat myös päivisin, kun normaalisti ne ovat liikkeellä vain hämärään aikaan ja kun on kaikkein kosteinta.
Koska marginatat ovat levinneet laajoille alueille, ne sopeutuvat melko hyvin erilaisiin olosuhteisiin. Useimmat marginatat viihtyvät kuitenkin kuumassa ja kosteassa. Monet lemmikkimarkkinoiden WC (wild captured = luonnosta pyydetty) kotilot ja niiden esivanhemmat ovat kotoisin esim. Ghanasta, jossa lämpötilat ovat ympäri vuoden n. 22-28 °C astetta ja suhteellinen ilmankosteus n. 80-85%.
 |
| Keskenkasvuinen A.marginata var. ovum (albiino) |
ULKONÄKÖ JA KOKO
 |
| Keskenkasvuinen (n. 1,5v.) ovum (albiino) |
Marginatat luokitellaan jättikotiloiksi ja ne kuuluvat maailman suurimpiin kotilolajeihin. Eri variaatioiden ja yksilöiden koot vaihtelevat paljon, pienimpien jäädessä reilusti alle 10cm ja suurimpien ollessa jopa huikeat 20cm kuorenmitaltaan! A. marginata var. marginata ja A. marginata var. ovum kasvavat yleensä suurimmiksi, keskimäärin 12-16cm kuorenmittaan. Muut variaatiot jäävät usein 8-12cm mittaan.
Kotilo kasvaa koko elämänsä, mutta kasvunopeus hidastuu sukukypsyyden saavuttamisen tienoilla, (variaatiosta ja yksilöstä riippuen 9-24kk iässä) ja kasvuvauhti hidastuu lähes olemattomiin pian tämän jälkeen.
Marginatat voivat elää jopa 10 vuotta, mutta yleensä elinikä terraario-olosuhteissakin jää n. 5-6 vuoteen.
Eri variaatioiden ulkonäkö vaihtelee paljon. Myös yksilöiden välisiä eroja on. Näistä on lisäksi olemassa useita eri värimuotoja, mm. albiino, leukistinen ja silver body. Eläimen värin lisäksi kuorillakin on omia kuvio- ja värimuotojaan.
A. marginatan itse eläin, jota kutsutaan jalaksi, voi olla väriltään vaaleanruskea, kellertävänruskea tai harmaanruskea. Se voi olla päästä tummempi, raidallinen tai jalan "liepeitä" kohden vaaleneva.
Kuorien väritys vaihtelee jopa enemmän kuin jalkojen väritykset. Kuori voi olla oljenkeltainen kuten var. candefactalla, vaaleankeltainen vaaleanpunaisella kärjellä kuten var. grevilleillä tai kirkas keltainen ruskeilla raidoilla, joita voi olla enemmän tai vähemmän.
Perimän lisäksi marginatojen kuorten väri voi vaihdella sen mukaan, millaista ravintoa ne ovat syöneet kasvaessaan. Etenkin paljon punaisia kasviksia ja hedelmiä syöneillä kotiloilla kuoren värin sanotaan punertuvan.
Kotilo kasvaa koko elämänsä, mutta kasvunopeus hidastuu sukukypsyyden saavuttamisen tienoilla, (variaatiosta ja yksilöstä riippuen 9-24kk iässä) ja kasvuvauhti hidastuu lähes olemattomiin pian tämän jälkeen.
Marginatat voivat elää jopa 10 vuotta, mutta yleensä elinikä terraario-olosuhteissakin jää n. 5-6 vuoteen.
 |
| n. 2v. ovum (albiino) |
A. marginatan itse eläin, jota kutsutaan jalaksi, voi olla väriltään vaaleanruskea, kellertävänruskea tai harmaanruskea. Se voi olla päästä tummempi, raidallinen tai jalan "liepeitä" kohden vaaleneva.
Kuorien väritys vaihtelee jopa enemmän kuin jalkojen väritykset. Kuori voi olla oljenkeltainen kuten var. candefactalla, vaaleankeltainen vaaleanpunaisella kärjellä kuten var. grevilleillä tai kirkas keltainen ruskeilla raidoilla, joita voi olla enemmän tai vähemmän.
Perimän lisäksi marginatojen kuorten väri voi vaihdella sen mukaan, millaista ravintoa ne ovat syöneet kasvaessaan. Etenkin paljon punaisia kasviksia ja hedelmiä syöneillä kotiloilla kuoren värin sanotaan punertuvan.
 |
| Kuusi eri variaatioita A. marginatoista. © Tomáš Protiva |
RUOKAVALIO
Nämäkin ovat kaikkiruokaisia monien muiden maakotiloiden tavoin. A. marginatojen ruokavalio koostuu pääasiassa monipuolisesti kasvikunnantuotteista, etenkin tummanvihreistä kasvinosista ja hedelmistä. Kotiseudullaan isot populaatiot aiheuttavat suuria tuhoja mm. hernekasvipelloilla. Luonnonvaraiset marginatat ovat ilmeisen mieltyneitä myös banaaniin ja lehtisalaattiin.
Vankeudessa asuvat marginatat syövät pääasiassa kasviksia ja hedelmiä, sekä pieniä määriä raakaa lihaa silloin tällöin (itse annan korkeintaan kerran kuukaudessa). Ruokavalion tulisi olla mahdollisimman monipuolinen ja ravitseva, ei siis pelkkää omenaa tai porkkanaa päivästä toiseen. Todella proteiinipitoisten ruokien tarjoamista täytyy rajoittaa. Liika proteiini kuormittaa kotilon elimistöä ja voi aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman.
Ruokia valitessa täytyy ottaa huomioon niiden ravintosisältö (edes suunnilleen): esimerkiksi runsaasti oksaalihappoa sisältävät kasvikset (mm. raparperi, pinaatti, ketunleivät) on syytä jättää pois ruokavaliosta tai antaa niitä vain harvoin ja hyvin pieninä annoksina, sillä oksaalihappo sitoo kalsiumia, joka on elintärkeää kotilon terveydelle.
Kalsium on tärkeä osa kotilon ruokavaliota, ja parhaillaan se on jopa 20% kotilon ruokavaliosta. Kalkinlähteenä voi käyttää seepiansuomua (joka on eräänlaisen mustekalan tukiranka) tai liitujauhoa, ja sen on oltava tarjolla kaiken aikaa.
 |
| Suomalaisia luonnonantimia. Mustikkaa, pihlajaa, villivadelmaa ja voikukanlehtiä. |
Ruokia valitessa täytyy ottaa huomioon niiden ravintosisältö (edes suunnilleen): esimerkiksi runsaasti oksaalihappoa sisältävät kasvikset (mm. raparperi, pinaatti, ketunleivät) on syytä jättää pois ruokavaliosta tai antaa niitä vain harvoin ja hyvin pieninä annoksina, sillä oksaalihappo sitoo kalsiumia, joka on elintärkeää kotilon terveydelle.
Kalsium on tärkeä osa kotilon ruokavaliota, ja parhaillaan se on jopa 20% kotilon ruokavaliosta. Kalkinlähteenä voi käyttää seepiansuomua (joka on eräänlaisen mustekalan tukiranka) tai liitujauhoa, ja sen on oltava tarjolla kaiken aikaa.
 |
| 112l terraario, jossa kuvanottohetkellä asukkaina yksi aikuinen ovum. Pohjamateriaalia on n. 15cm, nykyään käytän 15-20cm paksuista kerrosta kalkittua turvetta tai kookoskuitua. |
ASUMUS
Nimensä veroisesti nämä kotilot kasvatat usein melko mittaviksi, joten asumuksen täytyy olla huomattavasti tilavampi kuin pienemmillä lajeilla. Marginatat eivät kuitenkaan ole kovin aktiivisia, joten mitään hehtaariterraariota näille ei tarvitse hankkia. Kotiloiden asumukset "mitataan" usein litroissa, mutta pelkästään asumuksen vetoisuudella ei ole merkitystä, vaan on tärkeää että mittasuhteet on sopivat. Maalajeille, kuten A. marginatat, pohjapinta-ala on tärkeää, mutta korkeutta on oltava riittävästi paksua pohjamateriaalikerrosta varten. Ota tämä siis huomioon asumusta valitessasi.
Pienemmille marginatoille riittää hyvin 30 litraa yhdelle kotilolle, tai 20l per kotilo, mikäli niitä asutetaan yhdessä (esim. kolmelle kotilolle 60l). Isommille variaatioille, kuten ovumeille, kannattaa hankkia vähintään 50-80 litrainen asumus. 100 litraiseen terraarioon voi hyvin asuttaa kaksi tai kolmekin aikuista yksilöä oman harkinnan mukaan.
Pienemmille marginatoille riittää hyvin 30 litraa yhdelle kotilolle, tai 20l per kotilo, mikäli niitä asutetaan yhdessä (esim. kolmelle kotilolle 60l). Isommille variaatioille, kuten ovumeille, kannattaa hankkia vähintään 50-80 litrainen asumus. 100 litraiseen terraarioon voi hyvin asuttaa kaksi tai kolmekin aikuista yksilöä oman harkinnan mukaan.
Poikasen asumuksen tulee olla huomattavasti pienempi, jotta ravinnonhaku on helpompaa. Asumusta päivitetään isompaan kotilon kasvaessa.
Marginatojen asumukseksi käy niin lasiterraario kuin modattu muovilaatikkokin. Terraarion hyvinä puolina on kirkkaampi materiaali ja kauniimpi ulkonäkö, kun taas muovilaatikot ovat edullisia, kestäviä ja kevyitä. Muovilaatikkojen ongelmana saattaa olla myös huono ilmanvaihto, mikäli reikiä ei tee riittävän paljoa.
Marginatojen asumukseksi käy niin lasiterraario kuin modattu muovilaatikkokin. Terraarion hyvinä puolina on kirkkaampi materiaali ja kauniimpi ulkonäkö, kun taas muovilaatikot ovat edullisia, kestäviä ja kevyitä. Muovilaatikkojen ongelmana saattaa olla myös huono ilmanvaihto, mikäli reikiä ei tee riittävän paljoa.
POHJAMATERIAALI
Marginatat elävät luonnossa sademetsien pohjakerroksessa. Ne kaivautuvat maahan nukkumaan ja horrostamaan tarpeen tullen. Terraariossa parhain pohjamateriaali tälle(kin) lajille on lannoittamaton turve. Sekaan voi halutessa laittaa multaa, kookoskuitua ja sammalta. Pohjamateriaali pidetään jatkuvasti kosteana, ei liian märkänä. Sopivan kostean turpeen saa muotoiltua palloiksi mutta rutistettaessa siitä ei valu vettä. On tärkeää että pohjamateriaalia on tarpeeksi paljon - sillä nämä kotilot vetäytyvät mielellään päiväksi pohjamateriaalin kätköihin nukkumaan. Riittävä määrä on vähintään kotilon kuoren pituus (niin poikasilla kuin aikuisillakin), joten isoilla kotiloilla pohjamateriaalia saa usein olla vähintään 10-15cm, mutta 20cm+ ei ole lainkaan liioiteltua.
SISUSTUS
 |
| N. 9kk ikäinen ovum (albiino) seepiansuomulla |
Silkki- tai muovikasveilla terraarioon saa luonnollista ilmettä, mutta nämäkään ei ole pakollisia. Eläviä kasveja on turha laittaa kasvinsyöjän terraarioon, sillä koristukset syödään ennemmin tai myöhemmin, tai jos kyseinen kasvi ei kotilolle maistu, massiivinen kotilo saa sen yleensä pilattua kulkemalla sen yli.
Pohjamateriaalin lisäksi terraarion välttämättömimmät sisustuselementit ovat kalkinlähde ja ruoka-astia, joka voi olla esimerkiksi suurehkon muovirasian kansi. Vesikupin voi laittaa halutessaan, mutta sekään ei ole pakollinen, sillä kotilo saa tarvitsemansa nesteen ruuastaan ja ympäristöstään. Näiden lisäksi tarvitset lämpö- ja kosteusmittarin, jolla saat tarkkailtua olosuhteita.
KOSTEUS, LÄMPÖTILA JA VALAISTUS
Luonnonvaraiset marginatat elävät pääasiassa kuumilla ja kosteilla alueilla, joilla samat olosuhteet vaikuttavat läpi vuoden (=selkeitä vuodenaikoja ei ole). Tätä tulee siis imitoida mahdollisimman hyvin myös terraario-olosuhteissa.
Asumuksen koosta ja huonelämpötilasta riippuen lämmitykseen voidaan pientä lämpömattoa tai -kaapelia, taikka lämpölamppua jos se sijoitetaan asumuksen ulkopuolelle. Oikeiden olosuhteiden aikaansaamiseksi ei ole mitään pomminvarmaa ohjetta, jota moni aloitteleva harrastaja havittelee. Kukaan ei voi sanoa, että "tällä ja tällä lämmityslaitteella saat oikean lämpötilan", koska muuttuvia tekijöitä on niin paljon. Lämpötilaan vaikuttaa asuinhuoneiston lämpötila, asumuksen koko, ilmanvaihto, pohjamateriaali ja sen määrä, valaistus ja niin edelleen. Sopivat olosuhteet luodaan siis kokeilujen kautta, kuten muillakin terraarioeläimillä.
Lämpötilojen kanssa kannattaa lähteä siitä, että valitsee lämmityslaitteeksi tuotteen jolla saa lämmitettyä n. 1/4 asumuksen pohjapinta-alasta. Jos mietit kahden koon väliltä, osta tehokkaampi (isompi), sillä sitä voi säätää himmentimellä "pienemmäksi" tai yksinkertaisesti jättää mattoa/kaapelia asumuksen laitojen ulkopuolelle. Kannattaa myös ottaa huomioon asumuksen sijainti (kylmä nurkkaus = vaatii tehokkaamman lämmityksen vs. takan läheisyys tms. = vähempi lisälämmitys riittää) ja valonlähde (led-valaisimet ei lämmitä juuri lainkaan, loisteputkivalaisin tai halogeenilamppu lämpeää voimakkaasti) kun valitset lämmityslaitetta. Pyrkimyksenä olisi, että terraarion yleislämpötila pysyttelee n. 22-24 °C asteetta ja lämpimässä päädyssä asteita kertyisi lähemmäs 30. Yli 32 °C asteeseen ei ole suotavaa mennä missään kohtaa asumusta.
Ilmankosteus riippuu myös monesta tekijästä. Suurin vaikutus on asumuksen ilmanvaihdolla, pohjamateriaalilla ja lämpötilalla. Kun pyritään pitämään korkea ilmankosteus, marginatojen ollessa kyseessä n. 80-90%, asumuksen täytyy olla riittävän umpinainen jotta kosteustaso pysyy halutunlaisena. Jonkinlainen ilmanvaihto on kuitenkin oltava, sillä kuumat ja kosteat olosuhteet luovat otollisen kasvupaikan monille homeille.
Jos asumuksessa on esim. verkko- tai reikäpeltikatto, on siitä hyvä peittää osa. Vanhan akvaarion lasikannet saattavat taas vaatia ilma-aukkojen lisäämistä. Itse olen havainnut hyväksi 112l akvaariomallisessa terraariossa kaksiosaisen lasikannen, joka jättää terraarion molempiin päätyihin ja keskelle n. 0,5cm ilmaraot. Suurikaan kotilo ei saa siirrettyä laseja niin paljoa, että pääsisi karkaamaan ja ilma vaihtuu sopivasti.
A. marginatat ovat hämäräaktiivisia eläimiä, joten valaistuksella ei ole niiden kannalta juuri merkitystä. Ainoa vaatimus on, että kotiloiden on kyettävä erottamaan vuorokausirytmi jonkinlaisella valaistuksella. Tähän riittää usein pelkästään huoneen muu valaistus. Moni kuitenkin haluaa terraariosta sisustuselementin, jolloin valaistus on kiva olla. Valaistus kannattaa myös säätää ajastimella syttymään ja sammumaan itse. Sopiva ajastus on 12h valot päällä ja 12h valot pois. Pimeään vuodenaikaan valoisaa aikaa voi lyhentää hieman.
Asumuksen koosta ja huonelämpötilasta riippuen lämmitykseen voidaan pientä lämpömattoa tai -kaapelia, taikka lämpölamppua jos se sijoitetaan asumuksen ulkopuolelle. Oikeiden olosuhteiden aikaansaamiseksi ei ole mitään pomminvarmaa ohjetta, jota moni aloitteleva harrastaja havittelee. Kukaan ei voi sanoa, että "tällä ja tällä lämmityslaitteella saat oikean lämpötilan", koska muuttuvia tekijöitä on niin paljon. Lämpötilaan vaikuttaa asuinhuoneiston lämpötila, asumuksen koko, ilmanvaihto, pohjamateriaali ja sen määrä, valaistus ja niin edelleen. Sopivat olosuhteet luodaan siis kokeilujen kautta, kuten muillakin terraarioeläimillä.
Lämpötilojen kanssa kannattaa lähteä siitä, että valitsee lämmityslaitteeksi tuotteen jolla saa lämmitettyä n. 1/4 asumuksen pohjapinta-alasta. Jos mietit kahden koon väliltä, osta tehokkaampi (isompi), sillä sitä voi säätää himmentimellä "pienemmäksi" tai yksinkertaisesti jättää mattoa/kaapelia asumuksen laitojen ulkopuolelle. Kannattaa myös ottaa huomioon asumuksen sijainti (kylmä nurkkaus = vaatii tehokkaamman lämmityksen vs. takan läheisyys tms. = vähempi lisälämmitys riittää) ja valonlähde (led-valaisimet ei lämmitä juuri lainkaan, loisteputkivalaisin tai halogeenilamppu lämpeää voimakkaasti) kun valitset lämmityslaitetta. Pyrkimyksenä olisi, että terraarion yleislämpötila pysyttelee n. 22-24 °C asteetta ja lämpimässä päädyssä asteita kertyisi lähemmäs 30. Yli 32 °C asteeseen ei ole suotavaa mennä missään kohtaa asumusta.
Ilmankosteus riippuu myös monesta tekijästä. Suurin vaikutus on asumuksen ilmanvaihdolla, pohjamateriaalilla ja lämpötilalla. Kun pyritään pitämään korkea ilmankosteus, marginatojen ollessa kyseessä n. 80-90%, asumuksen täytyy olla riittävän umpinainen jotta kosteustaso pysyy halutunlaisena. Jonkinlainen ilmanvaihto on kuitenkin oltava, sillä kuumat ja kosteat olosuhteet luovat otollisen kasvupaikan monille homeille.
Jos asumuksessa on esim. verkko- tai reikäpeltikatto, on siitä hyvä peittää osa. Vanhan akvaarion lasikannet saattavat taas vaatia ilma-aukkojen lisäämistä. Itse olen havainnut hyväksi 112l akvaariomallisessa terraariossa kaksiosaisen lasikannen, joka jättää terraarion molempiin päätyihin ja keskelle n. 0,5cm ilmaraot. Suurikaan kotilo ei saa siirrettyä laseja niin paljoa, että pääsisi karkaamaan ja ilma vaihtuu sopivasti.
A. marginatat ovat hämäräaktiivisia eläimiä, joten valaistuksella ei ole niiden kannalta juuri merkitystä. Ainoa vaatimus on, että kotiloiden on kyettävä erottamaan vuorokausirytmi jonkinlaisella valaistuksella. Tähän riittää usein pelkästään huoneen muu valaistus. Moni kuitenkin haluaa terraariosta sisustuselementin, jolloin valaistus on kiva olla. Valaistus kannattaa myös säätää ajastimella syttymään ja sammumaan itse. Sopiva ajastus on 12h valot päällä ja 12h valot pois. Pimeään vuodenaikaan valoisaa aikaa voi lyhentää hieman.
 |
| Aikuinen A. marginata var. ovum (albiino) |
KÄSITTELY JA MUUT HOITOTOIMENPITEET
Kuten muutkaan kotilot, myöskään A. marginatat eivät arvosta käsittelyä. Kotilon herkälle iholle ei tee hyvää viipyä usein tai pitkiä aikoja ihmisten käsissä, joista irtoaa haitallisia rasvoja ja suoloja - mahdollisista kemikaaleista (saippua, ihovoiteet, hajuvedet) puhumattakaan.
Jos kotiloa on tarve käsitellä, se tulee aina suorittaa kostein käsin (tarvittaessa käsiä kastellaan käsittelyn aikana, jos ne pääsevät kuivumaan). Suurin osa kotilon energiasta kuluu liman tuottamiseen, ja kuivilla ihmiskäsillä liikkuminen on sille työlästä.
Kotiloa käsiteltäessä täytyy huolehtia ettei sitä vahingoita huolimattomuuttaan tai tietämättömyyttään. Kookkaat marginatat painavat melkoisesti, ja pudotessaan vahingoittuvat usein vakavasti. Mikäli kotilo on tarpeen siirtää kun se kiipeää terraarion seinässä tai katossa, sitä ei saa ikinä repiä kuoresta. Sormien avulla koitetaan varovasti saada eläin vetäytymään mahdollisimman paljon kuoreensa, jonka jälkeen yksi sormista ujutetaan eläimen ja lasin väliin.
HANKINTA
Kiinnostuitko? Onko sydämessäsi ja kodissasi paikka yhdelle (jos toisellekin) limaporsaalle? Kun olet ottanut selvää eri lajeista (joita on useita, ja valinta saattaa olla vaikeaa - tee se siis huolella) ja vakuuttunut haluavasi tietyn lajin, etsi siitä kaikki tieto minkä löydät. Mikäli löydät saman lajin harrastajia, kannattaa myös ottaa heihin yhteyttä mikäli jokin mietityttää.
Kun taustatyö on tehty, ota selvää mistä voit hankkia kaipaamasi kotilon/kotilot. Suomessa kasvattajia on vähän, mutta yleisimpiä lajeja (A. marginatoista ainakin var. ovumeita) löytyy myynnistä silloin tällöin. Suosittelen kääntymään kasvattajan puoleen, mikäli se suinkin vain on mahdollista!
Toinen vaihtoehto on ostaa ulkomaiselta kasvattajalta tai eläinkaupasta, johon saa usein myös tilattua lajeja joita kukaan ei sillä hetkellä kasvata Suomessa. Otathan kuitenkin huomioon, että kotimaiselta kasvattajalta saat todennäköisimmin terveen eläimen jolla on taustat tiedossa. Ulkomailta tai eläinkaupan kautta ostaessasi saatat saada luonnosta pyydetyn yksilön. Jos sukua ei ole tiedossa, on myös mahdollista että kotilon vanhemmat (jopa pitkällä aikavälillä) ovat läheistä sukua keskenään, joka pahimmassa tapauksessa lyhentää merkittävästi kotilon elinikää ja vaikuttaa kokoon.
Oma A. marginata-kasvatusprojektini
Kiinnostuitko? Onko sydämessäsi ja kodissasi paikka yhdelle (jos toisellekin) limaporsaalle? Kun olet ottanut selvää eri lajeista (joita on useita, ja valinta saattaa olla vaikeaa - tee se siis huolella) ja vakuuttunut haluavasi tietyn lajin, etsi siitä kaikki tieto minkä löydät. Mikäli löydät saman lajin harrastajia, kannattaa myös ottaa heihin yhteyttä mikäli jokin mietityttää.
Kun taustatyö on tehty, ota selvää mistä voit hankkia kaipaamasi kotilon/kotilot. Suomessa kasvattajia on vähän, mutta yleisimpiä lajeja (A. marginatoista ainakin var. ovumeita) löytyy myynnistä silloin tällöin. Suosittelen kääntymään kasvattajan puoleen, mikäli se suinkin vain on mahdollista!
Toinen vaihtoehto on ostaa ulkomaiselta kasvattajalta tai eläinkaupasta, johon saa usein myös tilattua lajeja joita kukaan ei sillä hetkellä kasvata Suomessa. Otathan kuitenkin huomioon, että kotimaiselta kasvattajalta saat todennäköisimmin terveen eläimen jolla on taustat tiedossa. Ulkomailta tai eläinkaupan kautta ostaessasi saatat saada luonnosta pyydetyn yksilön. Jos sukua ei ole tiedossa, on myös mahdollista että kotilon vanhemmat (jopa pitkällä aikavälillä) ovat läheistä sukua keskenään, joka pahimmassa tapauksessa lyhentää merkittävästi kotilon elinikää ja vaikuttaa kokoon.
Oma A. marginata-kasvatusprojektini
Ensimmäisen A. marginatan saatuani rakastuin lajiin täysin. Kyseessä oli nuori albiino ovum. Pian sen jälkeen myin pois muut kotiloni ja päätin keskittyä tähän lajiin. Ryhdyin oitis etsimään yksilölleni kumppania, jotta voisin tulevaisuudessa aloittaa albiinojen ovumeiden kasvatuksen. Valitettavasti hankalan saatavuuden ja pitkään jatkuneiden etsintöjen takia ensimmäinen kotiloni ehti menehtyä ennen kun sen uusi kumppani oli lisääntymisikäinen.
Tällä hetkellä kasvatan normaalivärisiä ovumeita, ja odottelen että uusi albiinoparini olisi lisääntymisiässä. Normaalivärisiä poikasia tulee yleensä kerran-kaksi vuodessa, albiinoja odotan kuoriutuvaksi aikaisintaan 2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti