Click!

Aiheena klikkerin eli naksuttimen käyttö eläinten koulutuksessa. 
Halusin kirjoittaa aiheesta, koska olen valaistunut täysin kyseisen kapistuksen käytöstä ja sen hyödyistä Veera-bordercollien tulon jälkeen.

Ehkä yleisin, hyvin edullinen klikkerimalli

Mikä klikkeri on, ja mihin sitä käytetään?

Naksutin, tai klikkeri kuten itse sitä kutsun, on mainio apuväline kun eläintä ohjataan toivottuun käytökseen ja kun sitä palkitaan oikeasta käytöksestä.

Ensimmäisenä eläin ehdollistetaan klikkerin ääneen, jonka on tarkoitus tarkoittaa "hyvä, juuri noin, nyt saat palkinnon (= esim. ruokaa)". Eli klikkerin naksahtaminen on merkkiääni palkkiolle. Käytännössä koulutus aloitetaan niin, että eläimelle tarjotaan jotain mieluisaa, vaikkapa maistuvia mutta terveellisiä herkkuja, ja juuri ennen kuin eläin ehtii syömään herkun, klikataan. Toistoja kannattaa tehdä parisenkymmentä ensimmäisellä kerralla, ja pitää tauko. Myöhemmin sama toistetaan.

Kun eläin yhdistää klikkerin äänen ruokaan (voit kokeilla klikata ilman että annat ensin mitään, ja jos eläin jää odottamaan ruokaa, se on oppinut yhdistämään äänen palkkioon), voidaan itse koulutus aloittaa.

Milloin on oikea aika klikata?

Tämä on äärimmäisen tärkeää! Klikkaus kuuluu ajoittaa niin, että eläin aikoo juuri tehdä, tai on aloittanut oikean toiminnon tekemisen. Esimerkiksi, jos opetetaan koiraa istumaan, klikkaus ajoitetaan siihen kun koiran keho jännittyy ja se on laskemassa takamustaan maahan. Kun koulutus etenee, ja koira tarjoaa istumista itse, voidaan klikata kun koiran takamus on ollut maassa jo muutaman sekunnin. Sitten lisätään käskysana ja/tai ele toimintoa varten. Oikea ajoitus on etenkin toimintojen opettamisen alkuvaiheessa hyvin tärkeää, sillä muuten eläin ei opi yhdistämään palkkiota oikeaan tekemiseen tai mielentilaan.

Miksi itse aloitin klikkailun?

Itse aloitin klikkerin käytön kunnolla vasta Ruttu-sfinxin tulon jälkeen. Huomasin heti, että kissa oppi nopeasti klikkauksen tarkoittavan ruokaa, ja palkitseminen oli helppo ajoittaa oikein. Etenkin "etätemppuja" tehdessä eläimen palkitseminen toivotusta suorituksesta on mahdotonta ilman äänimerkkiä, sillä esim. ruokapalkintoa on vaikea antaa täsmälleen oikeaan aikaan kun itse seisoo kauempana.
Yritin joskus nuorempanakin käyttää klikkeriä eri eläinten kouluttamisessa, mutta koin sen hankalaksi. Tekniikka oli väärä, eikä tietoa ollut tarpeeksi. Onneksi kokeilin uudelleen!

Myöhemmin päätin kokeilla klikkeriä vajaa 10 viikkoiselle bordercolliepennulleni. Hihnassa kulkeminen oli ihan mahdotonta ennen kun otettiin klikkeri mukaan lenkille! Nyt Veera on jo reilun vuoden ikäinen, ja klikkeri on edelleen ahkerassa käytössä. Lähes kaikki sen osaamat toiminnot on opetettu klikkeriä apuna käyttäen. Muutamien temppujen kanssa en ole voinut käyttää klikkeriä (toiminto aiheuttaa kovaa meteliä = klikkaus ei kuulu, tai omat kädet ei yksinkertaisesti riitä pitämään klikkeriä kädessä), jolloin oppimisnopeus kärsii silminnähden. Jos klikkeriä ei voi käyttää, samalla periaatteella toimiva "palkintosana" ajaa asian. Esimerkiksi kimakka "jes" on todella käytetty. Rauhallisia toimintoja, kuten aloillaan makaamisen opettamiseen kannattaa käyttää eri sanaa, jottei koira innostu liikaa toimintoa suorittaessaan.
Klikkerin hyöty "palkintosanoihin" verrattuna on se, että ääni pysyy samana, klikkaus kuuluu kauas ja kevyen melun yli ja palkkiota ei voi käyttää vahingossa tavallisessa arjessa. Haittoina taas se että tarvitset aina yhden käden klikkeriä varten (ja toinen on yleensä se palkitseva käsi = kädet täynnä), ja kyseinen kapistus on yllättävän helppo unohtaa tai hävittää..

Tällä hetkellä käytän klikkeriä lähinnä Veeran ja Jooga-kanin kouluttamisessa. Olen kokeillut sitä myös kissoilla, hiirillä ja rotilla, ja tulokset ovat olleet todella hyviä. Odotan innolla päiviä kun pääsen klikkerikouluttamaan lintuja, hevosia, lampaita, vuohia ja muita kotieläimiä!
Alla video Veeran "kerjää"-tempun treeneistä lokakuulta 2015. Kiinnittäkää huomiota siihen, että kun pyydän koiran välillä maahan kyljelleen, en klikkaa siitä innostumisen vuoksi, vaan vapautan koiran ensin ja palkitsen vasta sitten. Ympärillä on häiriötekijöinä pikkuveljeni ja kolme ruokailevaa kissaa (huomatkaa Veeran keskittymisen herpaantuminen kyljellään ollessaan -> vapautus kun koira kääntää katseensa minuun).
Nyt kolme kuukautta myöhemmin temppu sujuu lähestulkoon täydellisesti - koira istuu ryhdikkäästi molempien jalkojensa päällä, ei huido etutassuilla ja tasapaino pysyy jo kymmenien sekunttien ajan.

Alla myös lyhyt video treenihetkestä Joogan kanssa. Kanin tehtävänä on nostaa lelua ja siirtää sitä minua kohti. Kyseistä temppua ollaan harjoiteltu tässä vasta muutama kerta. (Huomatkaa videolla viive äänessä, klikkauksen tulee kuulua ennen kuin käsi liikahtaa antaakseen palkkion!)

https://www.instagram.com/p/BAnJ3j2llvW/?taken-by=mms_animals

Klikkerin käyttö on helppoa kunhan ajoituksen saa kohdilleen. Ajan kuluessa oikein ajoittaminen paranee ja homma helpottuu entisestään. Suosittelen klikkailua ihan kaikille vauvasta vaariin ja eläinlajista riippumatta! 



Tarkoituksena olisi kuvata enemmän videoita ja liittää niitä tähän postaukseen. Eli päivitystä luvassa!