Heipä hei vaan taas, kaikki karvaiset ja karvattomat lukijani! Viime postauksesta lieneekin jo aikamoinen tovi, joten tässä tätä luettavaa nyt olisi jälleen tarjolla. Enjoy!
Tänään aikomuksenani on kirjoittaa eläinten ruokinnasta. Rotilla ja freteillä on jälleen vuoronsa valokeilassa, mutta kerron myös muiden lemmikkieläinten ruokinnasta.
Lemmikin ruokinalla on valtavan suuri merkitys eläimen hyvinvointia ajatellen. Ruokinnan tulisi aina olla luonnonmukaista ja lajin omia tarpeita mukailevaa. Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä, että kullekkin eläinlajille tarjotaan vain sille soveltuvaa ruokaa.
Markkinoilla on valtavasti erilaisia eläimille tarkotettuja ruokia. Kissoille, koirille, kaneille, eri jyrsijälajeille, matelijoille, sammakkoeläimille, muille pien- koti- ja tuotantoeläimille tarkoitettuja ruokia on paljon erilaisia. Eri valmistajat käyttävät eri raaka-aineita ruokien valmistuksessa, ja tästä syystä onkin tärkeää tarkistaa, mitä ruoka sisältää, ennen kuin sitä ostaa ja tarjoaa lemmikilleen. Väittäisin, että suuri osa markkinoilla olevista lemmikinruuista on erittäin kehnoa ja huonolaatuista. Tuotanto halutaan pitää edullisena, joten ruuan laatuun ei välttämättä panosteta kuten pitäisi.
Ruuat saattavat sisältää paljon turhia sekä täysin vääriä ravintoaineita, sen sijaan että lemmikki saisi siitä kaiken tarvitsemansa.
Esimerkkinä fretin kuivaruoka: Freteille tarkoitettuja raksuja on tarjolla moniakin merkkejä, mutta suurin osa niistä ei kuitenkaan ole pääasialliseksi ravinnoksi soveltuvaa. Jotkut merkit käyttävät tuotteissaan ainesosia, joita fretin ruuansulatus ei kykene sulattamaan. Fretit ovat lihansyöjiä ja niiden aineenvaihdunta on nopeaa, joten hiilihydraatit eivät kuulu sen ruokavalioon. Silti monet kuivaruuat sisältävät esimerkiksi riisi- ja maissijauhoa, perunaa, soijaa sekä muita kasviperäisiä aineita.
Frettien ruuan pitäisi olla todella proteiinipitoista (kokonaisuudessa valkuaisaineita tulisi olla vähintään 30%) ja rasvaista (rasvoja ainakin 20%). Ruoka ei saisi sisältää juuri lainkaan kuituja (joita tulisi olla alle 3%).
Omasta mielestäni kuivaruokia parempi vaihtoehto onkin raakaruoka. Raakaruokinta on melko haastavaa, sillä silloin joutuu itse miettimään ja laskemaan kaikki ruuasta saatavat ravintoaineet. Valmisruuissa vitamiinit ja hivenaineet on valmiina, ja tällöin kuivaruokia voi tarjota päivästä toiseen, vuodesta toiseen - ilman että tarvitsee päätään vaivata moisilla asioilla.
Mutta kuten aiemmin kerroin, eri valmistajat käyttävät eri raaka-aineita tuotteissaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että toisessa ruuassa saattaa olla paljon tarpeellisia vitamiineja, kun toisessa ei ole niitä juuri lainkaan. Raakaruokinnalla voit itse vaikuttaa siihen, mitä lemmikkisi syö. Ruoka on tuoretta, luonnollisempaa, parempi vaihtoehto hampaille, aktivoi eläimen luonnollisia käyttäytymismalleja sekä ruokavaliosta saa yksilöllisen jokaiselle lemmikille (esimerkkinä kantavan tai imettävän emon ruokinta, pennut ja vanhat eläimet).
Omakohtaista kokemusta raakaruokinnasta on jonkin verran Sisun myötä, mutta koska en koe tietäväni asiasta tarpeeksi, Sisu syö yhä osittain teollisia kuivaruokia. En voi varmuudella taata sen oikeaa ravintoaineiden saantia pelkällä raakaruokinnalla (tietämykseni puuttellisuuden vuoksi), joten näen järkevämpänä pitää raakaruokaa vain osana ruokavaliota.
Sisu on nyt lähes 5-vuotias, ja se on ollut koko ikänsä melko pienikokoinen ja rimpula. Ruumiinrakenne oli siro ja jopa laiha, ennen kuin päätin kokeilla raakaruokaa. Frettien painon pitäisi nousta talvisin, mutta Sisu tuntui vain laihtuvan.
Siitä on nyt n. vuosi aikaa, kun Sisu sai ensimmäisen kerran raakaruokaa. Ruuan vaihtaminen oli melko hankalaa, sillä koko ikänsä raksuja syöneet fretit eivät välttämättä kovin helposti omaksu toisenlaista sapuskaa. Alkukankeuden jälkeen raaka liha näytti kuitenkin maistuvan, ja Sisu näytti aivan ensimmäistä kertaa siltä, että se nautti syödessään. Sisun paino nousi, ja se sai lihaa luidensa ympärille. Myös ennen kovasti kutiseva, kuiva iho voi nyt paremmin, sekä turkki on paksumpi ja kiiltävämpi. Nykyään Sisu on paljon normaallimmissa mitoissa, vaikka onkin yhä pienikokoinen. Pienikokoisuus voi kuitenkin johtua monesta muustakin asiasta, kuten suuresta pentuekoosta ja huonolaatuisesta ruuasta Sisun ollessa pentu. Myös mahdollinen Waardenburg on saattanut vaikuttaa kehitykseen.
Yksi tärkeimmistä fretin tarvitsemista ravintoaineista on tauriini. Tauriinin puute vaikuttaa aivojen kehitykseen sekä toimintakykyyn, silmien verkkokalvoihin ja hämäränäköön sekä sydämen sähköiseen toimintaan. Kuten kissat, fretit tarvitsevat päivittäin tauriinia pysyäkseen terveinä. Jotkut syöttävät freteilleen proteiinipitoista kissanpennun kuivaruokaa juuri tästä syystä. Kissanraksuissa ei kuitenkaan ole tarpeeksi tauriinia fretin tarpeisiin, siksi sen syöttämistä en suosittele lainkaan.
Jos kissaemo ei saa tarpeeksi tauriinia, sen pennut voivat syntyä kuolleina tai epämuodostuneina. Nuoret pennut voivat sokeutua tauriinin puutteen takia. Sama pätee myös frettien kohdalla.
Tauriini liukenee veteen, ja näin ollen se ei varastoidu elimistöön vaan tulee virtsan mukana pois. Sitä ei voi siis antaa liikaa. Hyviä tauriinin lähteitä ovat tummat lihat, erityisesti sydämet sisältävät runsaasti tauriinia. Myös sisäelimet, kuten maksa, sisältävät tauriinia.
Lihaisat luut kuten broilerin kaulat ja siivet sekä kokonaiset hiiret tai kananpojat ovat hyvää ruokaa freteille. Luut pitävät huolta hampaista sekä ne ovat oiva kalsiumin lähde. Suosittelenkin kaikille frettien omistajille (jotka syöttävät freteilleen ainoastaan teollista kuivaruokaa) että tarjoatte raksujen ohella esimerkiksi broilerin kauloja ja siipipaloja, ja joskus vaikka kokonaisia hiiriä. Täyspainotteiseen raakaruokintaan ei kuitenkaan tule siirtyä, ellei siihen ole perehtynyt tarpeeksi. Alleviivaan kuitenkin raakaruuan hyviä puolia; sillä Sisukin on voinut monella tapaa paljon paremmin sen myötä.
Nyt pomppaan frettiaiheesta suoraan rottiin. Alun perin tarkoituksenani oli kertoa pääasiassa rottien ruokinnasta, mutta jostain syystä raide lähti jonnekkin aivan muualle.. Heh.
Siis, takaisin alkuun:
Rotille syötetään pääasiassa erilaisia siemensekoituksia. Rotat ovat kaikkiruokaisia, mutta niiden ravinto koostuu pääosin kasviperäisistä ainesosista, viljasta ja siemenistä. Teollisia siemensekoituksia on markkinoilla laaja valikoima, mutta monet niistä on syytä kiertää kaukaa. Useat siemensekoitukset on suunniteltu useille jyrsijälajeille, ja tällöin tuotteen koostumuksessa on vain keskiarvot kaikkien ruokavalioista. Näitä ruokia syövä rotta saa paljon huonoja ravintoaineita, kuten rasvaisia siemeniä ja pähkinöitä (jotka eivät kuitenkaan ole haitaksi pieninä annoksina silloin tällöin tarjottuna). Monet edulliset "perus markettiruuat" sisältävät myös paljon väri- ja lisäaineita, joita on hyvä välttää. Sama pätee kaneille ja jyrsijöille suunnitelluissa herkuissa. Harkitse siis tarkkaan ennen kuin ostat lemmikillesi suloisen, vaaleanpunaisen ystävänpäivä- herkkupakkauksen jonkä sisällössä ei varmasti ole mitään ravitsevaa!
Siemensekoitusten lisäksi markkinoilla on tarjolla erilaisia pellettejä. Ne ovat puristeita jotka sisältävät (merkistä ja laadusta riippuen) kaiken tarvittavan samassa paketissa, ilman että lemmikki voi valikoida parhaimman makuiset ruoka-aineet, kuten siemensekoituksista. Suuri osa siemensekoituksista meneekin hukkaan, kun rotat syövät päältä parhaat palat ja jättävät loput (kenties hyödyllisimmät ravintoaineet) syömättä. Saattaa myös käydä niin, että lauman kärkipäässä olevat rotat syövät ensin "hyvyydet" ja sen jälkeen alempiarvoisille jää "ei-niin-maittavat" mutta terveellisemmät ruuat. Tästä syystä suosittelen kaikille kanien ja jyrsijöiden omistajille lajikohtaisia pellettiruokia. Meillä rotat syövät Altrom-nimistä pellettiä. Se sisältää kaiken mitä rotta tarvitsee - lukuunottamatta eläinperäisyyksiä. Ne tulee siis antaa itse.
Liha kuuluu osana rottien ruokavaliota. Kaikki eivät kuitenkaan sitä rotilleen tarjoa. Miksi ei? Koska liika proteiini aiheuttaa terveysongelmia (jotka ovat joidenkin mielestä helpoin välttää kun on kokonaan tarjoamatta lihaa). Minusta on kuitenkin tärkeää antaa rotille myöskin lihaa, kohtuudella. Liika proteiini (jota saa paljon muualtakin kuin lihasta) aiheuttaa ns. "proteiinirupea" ja muita iho-ongelmia, varsinkin vanhemmilla rotilla. Omilla rotillani en ole koskaan tähän rupeen törmännyt, mutta olen kuullut siitä paljon. Itse tarjoan rotilleni lihaa yleensä 1-3 kertaa viikossa, riippuen muista proteiininlähteistä. Ne voivat olla koiran kuivaruokaa, raakaa lihaa (meillä ne ovat usein Sisun pakasteita; broilerin sisäelimiä, sydämiä, kivipiiraa, kauloja ja siipiä sekä joskus kalaa tai jopa hiiren lihaa) kananmunaa, herneruokia tai joskus harvoin, pieninä annoksina esim. jugurttia tai muita maitotuotteita. Maitotuotteidenkin kanssa; kohtuus kaikessa. Rotilla (kuten monilla muillakin eläimillä) menee helposti vatsa sekaisin maidosta. Pieninä annoksina, varovaisella totuttelulla voi kuitenkin rotille tarjota vaikka kevyttä juustoa tai viiliä. Kalsiumia saa maitotuotteiden lisäksi myös erilaisista siemenistä, pähkinöistä, kaloista (erityisesti niiden ruodoista) sekä kaaleista (joista parhaiten rotille soveltuvia ovat parsa- ja kukkakaali). Tosin, kasvikunnan tuotteista ei saa kalsiumia yhtä paljoa kuin maitotuotteista, sillä kasvisten kalsiumpitoisuus on pienempi ja niissä on yhdisteitä jotka estävät kalsiumin imeytymistä.
Seuraavaan tärkeään aiheeseen. Lihava lemmikki. Söpö vai sairas?
Tänä päivänä hyvinkin useat ihmiset tuntuvat ihannoivan "suloisen pulleita lemmikkejä". Miksi? Eivätkö lemmikin omistajat ymmärrä, että liikalihavuus haittaa eläintä yhtälailla kun ihmistäkin? Onko lemmikin "suloinen ulkomuoto" terveyttäkin tärkeämpää? Näin tuntuu olevan. Lihavia lemmikkejä näkee paljon televisiossa, varsinkin amerikkalaisten ja brittien eläinohjelmissa. Lemmikin liikalihavuus voi johtua monestakin syystä. Ehkä omistaja ei tiedä, että eläin on liian lihava. Ehkä omistaja ei tiedä, kuinka saada eläimen paino putoamaan. Tai ehkä omistajaa ei vain kiinnosta että eläin voi huonosti.
Jotkin eläimet lihovat toisia helpommin. Kastraatio tai sterilointi lisää usein lihomisherkkyyttä merkittävästi, mutta sekään ei ole tekosyy lihavalle lemmikille.
Liikalihavuus aiheuttaa eläimille (kuten ihmisillekkin) monenlaista haittaa. Nivelrikko, diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, häiriintynyt kilpirauhasen toiminta, virtsatiesairaudet, hengitystieongelmat, kasvaimet, iho-ongelmat, maksan toimintahäiriöt, huonontunut lämmön sieto ja vastustuskyky ovat vain osa ylipainon haitoista.
Lemmikin ylipaino on aina otettava huomioon. Se vaikuttaa negatiivisesti eläimen elinikään ja se myös sairastuu helpommin kuin normaalipainoisena. Myös anestesia- ja leikkauskomplikaatioiden riski kasvaa lihavan lemmikin kohdalla.
Ihmisen velvollisuus on huolehtia lemmikistään, jonka on valinnut ottaa. Jos siitä ei kykene huolehtimaan riittävän hyvin, täytyy vakavasti harkita lemmikistä luopumista. Ei ole kenenkään eduksi pitää lemmikkieläimiä, jos ei aio ottaa vastuuta niiden oikeaoppisesta huolehtimisesta. Eläimet tarvitsevat säännöllisesti lajikohtaista, ravitsevaa ruokaa, raikasta vettä, suojapaikan ja asianmukaista eläinlääkärihoitoa mikäli tarvetta sitä vaatii. Oli kyseessä sitten hamsteri, lisko, koira tai lammas. Kaikki tarvitsevat samat perusedellytykset kohtuulliseen elämiseen. Mutta miksi tyytyä keskivertoon, jos voi tarjota parempaa? Eläintä ei tule hankkia tai pitää, jos lauseet "kyllä se pärjää" tai "ihan tyytyväiseltä se kyllä näyttää" kuulostavat omilta.
Kaikki ansaitsevat parhaan mahdollisen elämän, ja ihmisellä on halutessaan kaikki mahdollisuudet tarjota se eläimelle jos useammallekkin.
Huokaus. Taas asiaa riittäisi kilometritolkulla, mutta täytynee hyväksyä se tosiasia että lukemisesta ei ole hyötyä, jos ajatuksia tulee liikaa yhdellä kertaa. Olisin halunnut kertoa tarkemmin eläinten luonnollisesta ruokailusta, eläimille (etenkin koirille ja muille pieneläimille) hyödyllisisistä sekä vaarallisista ruoka-aineista, lemmikkien kerjäämisestä ja herkkujen syöttämisestä, eri eläinlajien ruokintamenetelmistä (ruokinta-ajat, ruuan määrä, missä järjestyksessä kukin syö..) sekä lihavan lemmikin laihdutusvinkeistä.
Tarkoituksenani oli myös höystää tämä kirjoitus kuvilla, mutta ne taitavatkin päätyä sitten toiseen postaukseen, joka käsittelee vain ja ainoastaan rottien ruokintaa. Tarkemmin sanottuna, lähinnä omien rottieni ruokailutottumuksia, ruokailukäyttäytymistä sekä muita ruoka-asioita. Säästäkäähän vähän mielenkiintoa siihenkin kirjoitukseen :)
Kertokaa ihmeessä, jos jokin tietty (tai miksei vaikka useampikin) aihe kiinnostaa, niin voin jatkaa kyseisen aihealueen tiimoilta myöhemmin :)
Myöskin kaikenlaiset kysymykset ja muu palaute on tervetullutta. Jos sinua mietityttää oman lemmikkisi ruokavalio, teolliset ruuat ja niiden hyödyt sekä haitat, tai olet vaikka kiinnostunut raakaruokinnasta - kiskaise ihmeessä hihasta! Kerron mielelläni kaiken minkä tiedän, ja otan varmasti selvää, jos en tiedä. Muistakaa kuitenkin, että tietoa mahtuu minuunkin vain rajoitettu määrä (kerrallaan)! :)
Kiitos taas, kun jaksoitte lukea! ♥
- Mosse
Ps. Ja kaikkihan tietävät ja muistavat, että ihmisten herkut ja ruoka on vain ihmisille, ei eläimille! Vaikka eiväthän nuo ole hyväksi kenellekkään ;)
